Suuri haaveeni parikymppisenä oli muuttaa luonnon keskelle, elää modernista yhteiskunnasta erillään ja hankkia itse kaikki ruoka suoraan luonnosta.
Tämä unelma onkin osittain toteutunut, vaikka perhe, mielenkiintoiset luontotyöt ja syvempi tietämys ovatkin hieman muokanneet sitä. Kotona on aina kaksi pakastinta täynnä marjoja, riistalihaa ja itse pyydettyä kalaa.
Monet myös varmasti väittäisivät, että elämme vieläkin keskellä metsää, vaikka omasta mielestäni asumme tarpeettoman keskellä kylää.
Nyt kun eurooppalaisia kehotetaan keräämään 72 tunnin kotivara yhteiskunnan häiriötilanteiden varalle, olen vakuuttunut siitä, että perheemme pärjäisi ilman apua ainakin 72 päivää.
Vaikka omavaraisuuden ja kotitarveviljelyn suosio on räjähtänyt koronapandemian ja Ukrainan sodan takia, uskon kuitenkin, ettei muutama äärimmäisen hyvin valmistautunut omavaraisviljelijä pysty tekemään koko yhteiskunnasta omavaraisempaa ja kestävämpää.
On oikein mukavaa ja kaikin tavoin hyvää, että monilla on puutarhassa oma perunamaa. Valitettavasti se ei kuitenkaan riitä pitkälle.
Olemme oppineet viimeaikaisista tapahtumista, että itsenäisen maan tulee olla omavarainen sähkön, lämmön ja ruoan kaltaisten perushyödykkeiden suhteen. Tärkeintä on, että yhteiskunta on omavarainen – ei niinkään, että jokainen yksittäinen kansalainen on omavarainen.
Sähköntuotannon kehitys on Suomessa tällä hetkellä myönteistä. Arvioiden mukaan olemme parin vuoden päästä lähes sähköomavaraisia.
Maamme on harvaan asuttu, mitä on ajoittain kuvailtu valtavaksi ongelmaksi, mutta nyt se näyttäytyy valttina, sillä se mahdollistaa uudet investoinnit tilaa vievään fossiilittomaan sähköntuotantoon, kuten tuulivoimaan ja aurinkopaneeleihin.
Perheeni ja yritykseni ovat kaikkina aikoina ostaneet tarvitsemamme vaatimattoman määrän sähköä paikalliselta sähköyhtiöltä, jonka sähköntuotanto on merkittävässä määrin paikallisesti tuotettua ja fossiilitonta.
Vaikka en olekaan ikinä miettinyt sähköyhtiön vaihtamista, olen näinä aikoina erityisen iloinen välillä kyseenalaistetusta valinnastani. Kun toisaalla kipuillaan ennätyskorkeiden sähkölaskujen kanssa, on paikallinen sähköyhtiö korottanut hintoja vain maltillisesti.
Olen aina ollut sitä mieltä, että sähkön ja ruoan kaltaiset perushyödykkeet tulee tuottaa kestävästi ja paikallisesti. Tämä periaate on johdattanut minua kuluttajana valinnoissani. Itsenäisen maan on oltava omavarainen.
