Tekoäly merkitsee järjestelmän laajuista teknologista harppausta, joka läpäisee koko yhteiskunnan. Sitä voidaan monella tavalla verrata sähköön, joka muutti työmme, kotityömme ja liikkumisemme. Sähkö on välttämättömyys melkein kaikessa, mitä tänä päivänä teemme, ja voimme odottaa yhtä syvällisiä vaikutuksia tekoälyltä.
Tekoäly ei kuitenkaan ole niin uusi ilmiö kuin voisi luulla – ensimmäinen sitä koskeva kansainvälinen konferenssi pidettiin jo v. 1952. Ja tekoälyn juuret ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisessa sovelluksessa, itseoppivassa algoritmissa, joka pitää kirjaa siitä, mitä sanot ja teet. Huomaat sen, kun kirjoitat tekstiviestiä; jokaisen viestin myötä kännykkäsi oppii paremmin arvaamaan, mitä sanaa tarkoitat.
Tekoälyn läpimurto johtuu uusien piirisarjojen valtavasta laskentatehosta, joka on itse asiassa peräisin peliteollisuudesta, Nvidian Blackwell-prosessori lippulaivana. Näillä prosessoreilla voidaan käytännössä kerätä lähes kaikki maailman data ja indeksoida se.
Tekoälystrategiaa miettiessä kannattaa tutustua puhelimen historiaan. Amerikkalainen Alexander Graham Bell panosti hienoston kalliisiin puhelimiin. Ruotsalainen Lars Magnus Ericsson sen sijaan halusi puhelimen mahdollisimman monen ihmisen työkaluksi, mikä nosti Pohjoismaat jo 1800-luvulla puhelimen käytön edelläkävijäksi.
Synkronisoimme Pohjoismaissa 1970-luvulla radiotaajuudet ja rakensimme kattavan matkapuhelinarkkitehtuurin samoilla periaatteilla – helppokäyttöisyydellä ja saavutettavuudella. Siitä sai alkunsa NMT. Yhtäkkiä pystyin ottamaan suomenlaivan Turkuun ja soittamaan ruotsalaisella puhelimellani sieltäkin.
Tämän standardien yhteensovittamisen pohjalta syntyi Nokian ja Ericssonin kultakausi, jolloin koko maailma valloitettiin samalla konseptilla GSM:n, 3G:n (kuvat puhelimessa), 4G:n (videopätkät) ja nyt 5G:n (elokuvien suoratoisto) avulla.
Mutta vaikka Eurooppa rakentaa yhä maailman mobiiliverkkoja, Yhdysvallat voitti taistelun siitä, miten teknologiaa ja tietokoneita käytettäisiin. Käännekohtana toimi iPhone, ja vieläpä Lars Magnus Ericssonin ydinajatuksella: helppokäyttöisillä puhelimilla.
Meidän mahdollisuutemme piilee nyt tekoälysovelluksissa. Niissä on nimittäin jälleen kyse hyödyn luomisesta monille ja käyttäjäystävällisyydestä.
Voin luetella joitain tekoälystrategian perusedellytyksiä Ruotsin tekoälytoimikunnan työn perusteella:
Tekoälyn laskentatietokoneet vievät valtavasti virtaa. Ne saattavat vaatia Ruotsissa jo v. 2030 yhtä paljon sähköä kuin toiseksi suurin kaupunkimme, Göteborg.
Me tarvitsemme digitaalisia verkkoja, joiden suorituskyky on niin valtava, että sovelluksia voidaan oikeasti käyttää. Koska niitä käyttävät suurelta osin liikkeessä olevat ihmiset, tulee mobiilijärjestelmien olla vähintään 5G-tasoisia.
Me tarvitsemme siis suunnattoman määrän laskentatehoa.
Tarvitsemme osaamista. Yhä useamman tulee kouluttautua insinööreiksi.
Tarvitsemme uudistumiskykyä, kaikkialla yhteiskunnassa.
Meillä ei ole historiallisia esimerkkejä uuden teknologian aiheuttamasta ja pysyvästi kasvavasta työttömyydestä. Huoli on kuitenkin läsnä – näemme, millaisia töitä tulee katoamaan, mutta emme näe yhtä helposti, millaisia töitä tulee syntymään. Kuten kaikissa teknologiasiirtymissä, tämäkin tulee jakamaan ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Siksi tarvitsemme uudelleenkoulutusohjelmia heille, jotka jäävät rannalle.
Ruotsissa puolet taloudesta on julkista sektoria, jolla ei ole muita asiakkaita ja joka on nykyään äärimmäisen kuormittunut. Ihmiset ikääntyvät, harvemmat työskentelevät, verojakaan ei enää voida nostaa paljoa. Samoilla resursseilla täytyy saada enemmän aikaan.
Näen tämän tarpeen jatkuvasti tekoälytehtävässäni. Kaikilla toimialoilla huudetaan apua, jotta työn tehostaminen saataisiin käyntiin.
Toisen puolen taloudesta muodostaa elinkeinoelämä, pienet ja suuret yritykset, joiden tulee luoda talouden tarvitsemaa kasvua. Niiden suuria tarpeita ovat osaaminen, laskentateho myös pienille yrityksille ja riskipääoman saatavuus.
Meillä on Pohjoismaissa vahvuus, eräänlainen luonnonvara, nimittäin luottamus toisiamme ja yhteiskuntaa kohtaan. Meidän tulee voida hyödyntää tätä luottamusta vahvuustekijänä myös silloin, kun kehitämme tulevaisuudessa tekoälyä sen roolissa yhteiskunnan rakentamisen hyvänä renkinä.
