Messauren sähköasema. Täällä Ruotsin puolella Suomi ja Ruotsi aikovat suunnitelmien mukaan ensi vuonna yhdistää kantaverkkoihinsa uuden kolmannen yhteyden, Auroran, Perämerestä pohjoiseen. Sähköaseman vieressä on suuri vesivoimalaitos.
Thord Nilsson / SCANPIX

Joustavuus nyt suuri kysymys

Äärimmäiset sähkön hinnat – niin korkeat kuin alhaisetkin – osoittavat Suomen sähköjärjestelmän haavoit­tuvuuden. Suurin vaara syntyy silloin, kun pitkä tyyni ajanjakso osuu yhteen ankaran pakkasen taikka sähköntuotannon tai -tuonnin häiriöiden kanssa. Joustavuuteen tarvitaan merkittäviä panos­tuksia, kirjoittaa Fingridin toimitusjohtaja Asta Sihvonen-Punkka.

Tammikuun ensimmäinen viikko toi mukanaan poikkeuksellisen kylmän ja pitkän pakkasjakson, joka koetteli sekä sähkön riittävyyttä että hintaa. Viikkotasolla sähköä kulutettiin enemmän kuin koskaan ja myös vuorokausitasolla mentiin kulutuksessa uusiin huippuihin. Kulutus nousi lähelle 15 000 MW tasoa, laskettuna keskiarvona tunnissa, mikä ylitti selvästi huipputehoennusteen 14 300 MWh/h. Korkean kulutuksen hetkinä perinteistä tuotantokapasiteettia oli poissa käytöstä jopa 1 500 MW. Tärkeässä roolissa sähkön riittävyyden näkökulmasta oli tuonti Ruotsista ja myös Virosta.

Sähkön tarjonnan ja kysynnän välinen tiukkuus näkyi luonnollisesti sähkön hinnassa. Perjantaina 5.1.2024 sähkön keskihinta kohosi ennätyskorkealle – vuorokauden arvonlisäveroton keskihinta oli 890 euroa/MWh ja kalleimman tunnin 1 896 euroa/MWh.

Viime aikojen ääritilanteet – 24.11.2023 virheellisen tarjouksen tuloksena olleet 500 euron/MWh negatiiviset hinnat ja 5.1.2024 toteutuneet korkeat hinnat – toivat esiin kysyntäjouston. Kulutus nousi erittäin alhaisilla negatiivisilla hinnoilla arviolta 1 000 MW ja vastaavasti alitti korkeiden hintojen aikana suurin piirtein saman verran kulutusennusteen.

 

Fingrid nosti viime vuoden alkupuolella esiin sähkön riittävyyden haasteen ja teetti konsulttiyritys AFRYllä selvityksen sähkön riittävyydestä vuosikymmenen loppupuolella ja mahdollisista keinoista sen varmistamiseksi. Tuuli- ja aurinkovoima kasvavat Suomessa nopeasti. Sen tuloksena sääriippuva uusiutuva tuotanto muodostaa yhä suuremman osuuden sähkön tuotannosta. Vuoden 2030 lopussa sähköntuotannon ennustetaan nousevan lähes 140 terawattituntiin (80 TWh vuonna 2023), josta noin puolet olisi peräisin tuulivoimasta. Sähkön kulutuksen ennakoidaan kasvavan voimakkaasti teollisuuden ja lämmöntuotannon sähköistyessä. Fingridin arvioiden mukaan kulutus nousisi nykyisestä 80 terawattitunnista runsaaseen 130 terawattituntiin.

Koska merkittävä osa tuotannosta on sään mukaan vaihtelevaa, keskeisessä roolissa tuulettomina hetkinä on joustavuus, jota voi tuottaa kulutus, joustava tuotanto ja akut. Tammikuun pakkasjakso toi selvästi esiin sähköjärjestelmämme haasteen. Kulutuksen alentaminen ja siirto vuorokauden sisällä tai lyhytaikainen energiavarastointi toimivat vain tiettyyn rajaan asti.

Mikäli kulutus ei pysty joustamaan tarvittavassa laajuudessa ja samanaikaisesti merkittävissä voimalaitoksissa esiintyy pitkäkestoisia häiriöitä tai sähkön saatavuus naapurimaista heikkenee olennaisesti, voi Suomessa esiintyä sähkötehon riittävyyshaasteita. Näitä esiintyisi todennäköisimmin pitkään jatkuvan, useamman päivän tai viikon tyynen jakson aikaan, johon yhdistyy joko kylmä pakkassää tai vikaantumisia tai muuta epäkäytettävyyttä merkittävissä voimalaitoksissa ja/tai rajasiirtoyhteyksissä. Jälkimmäinen tilanne koettiin viime elokuussa, kun parin viikon mittaiseen poikkeuksellisen tuulettomaan jaksoon yhdistyi Suomessa kahden ydinvoimalaitoksen ja niin ikään kahden rajasiirtoyhteyden epäkäytettävyys.

 

Fingridin arvion mukaan sähkötehon riittävyyden edistämiseksi tarvitaan tulevaisuudessa laajamittaista joustokykyä, joka kattaa useita päiviä tai jopa viikkoja. Sitä voi tuoda joustoon kykenevä sähkön kulutus ja joustava, sääriippumaton tuotanto sekä energiavarastot. Sekä lyhyt- että pitkäkestoisen joustokyvyn omaavia resursseja tarvitaan. Jos joustoon kykeneviä resursseja ei synny markkinaehtoisesti, tarvitaan toimenpiteitä niiden varmistamiseksi. Mahdollisten ratkaisujen pitää olla teknologianeutraaleja ja kustannustehokkaita, sillä viime kädessä maksajina ovat sähkönkäyttäjät.

Suomessa on käynnistynyt keskustelu sähkön riittävyydestä ja mahdollisista tarvittavista toimenpiteistä. Keskusteluun on tuotu mukaan myös erilaiset kapasiteettiratkaisut. Näiden selvittäminen on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan. Energia-asioista vastaavan työ- ja elinkeinoministeriön odotetaan asettavan työryhmän selvittämään tarvetta ja ratkaisuja. Tärkeää on, etteivät jo suunnitellut investoinnit pysähdy odottamaan. Mahdolliset toimenpiteet, jos niihin päädytään, vievät pitkään sekä hyväksyttämisen että toteutuksen osalta. Siksi arvioinnin käynnistäminen nyt on tärkeää.

Asta Sihvonen-Punkka

Asta Sihvonen-Punkka
Kuva: Fingrid
TEKSTI: Asta Sihvonen-Punkka