Eräänä päivänä 1950-luvun lopulla isä ja poika, Jukka ja Juha Tainio, saapuivat linja-autolla Kannuksesta Pietarsaareen. Heidän oli tarkoitus kyläillä Jukan enon Isak Fellmanin luona ja he joutuivat kysymään tietä. Pojan vilpittömäksi hämmästykseksi isä alkoi puhua vastaantulijalle ruotsia. Juha kysyi hämmästyneenä isältään: ”Puhutteko te ruotsia?”
”En ollut ikinä kuullut isän puhuvan ruotsia. Tiesin tietenkin, että hänen äitinsä oli lähtöisin ruotsinkieliseltä seudulta, Ähtävältä, mutta isoäiti [Hanna Punsar] kuoli ollessani 3-vuotias, joten minulla ei ollut mitään mielikuvaa, mitä kieltä hän ja isä puhuivat keskenään”, Juha Tainio sanoo.
Juha Tainion sukujuuret ovat syvällä Kannuksessa. Hän on varttunut Yliviirteellä, vain muutaman kivenheiton päässä Oskari Tokoin – Suomen pääministerin v. 1917 – kotitalolta.
Juha on todella iltatähti, neljä viidestä sisaruksesta oli hänen syntyessään täyttänyt jo 20 vuotta ja toiseksi nuorinkin oli 7 vuotta häntä vanhempi. Kotona Juha alkoi ajaa traktoria 7-vuotiaana ja hääri apuna siellä ja täällä, kuten maatilalla on tapana.
Käytyään neljä vuotta Roikolan kansakoulua Juha aloitti keskikoulun Kannuksen kirkonkylässä. Hän menestyi hyvin useimmissa aineissa, mutta todistuksissa komeili jatkuvasti nelosia tai viitosia ruotsin ja saksan kohdalla, joten viiden vuoden sijaan hän kävi keskikoulua seitsemän vuotta.
Hyötyruotsi
Heikot arvosanat eivät johtuneet kiinnostuksen puutteesta.
”Minulle kyseessä ei ollut pakkoruotsi vaan hyötyruotsi. Halusin oppia ruotsia ja omasta mielestäni ymmärsinkin sitä aika hyvin, mutta kirjallisissa kokeissa tuli aina paljon virheitä.”
Paljon myöhemmin hän sai asialle selityksen, kun eräs kieltenopettaja sattui näkemään kokouksessa hänen muistiinpanonsa.
”Tiedätkö, että olet sanasokea?”
”En, mitä se on?” Juha kysyi.
Vasta tutustuttuaan dysleksian (lukihäiriön) käsitteeseen hän ymmärsi, miksi vieraiden kielten oikeinkirjoitus ja kielioppi olivat aina olleet yhtä taistelua.
Keskikoulun jälkeen seuraava askel vei Kannuksen lukioon. Siellä Juha sai hyvän ystävän luokkatoverista Mauri Pekkarisesta, tulevasta poliitikosta, joka Kannuksen vuosinaan asui vuokralla Juhan isän serkun luona.
Yksi lukiovuosi sai kuitenkin riittää Juhalle, jälleen ruotsin ja saksan takia. Hän haki toverinsa kanssa kansakoulunopettajakoulutukseen Raaheen, mutta suunnitelma kaatui pääsykokeen hylkäämiseen.
Kokkolan kauppaopisto sen sijaan hyväksyi hänet 2-vuotiseen merkonomikoulutukseen. Siellä Juha jäi kolmannen kerran luokalleen ruotsin takia.
Neuvottelu opettajan kanssa
Juhan siirtyminen kauppaopiston toiselle luokalle oli neuvottelun tulosta. Hän ilmoittautui ruotsin kesäkurssille Eskilstunaan, ja vasta kun opettaja oli varmistanut, että Juha oli maksanut kurssimaksun, opettaja suostui antamaan Juhalle viitosen todistukseen.
Eskilstuna oli iso kaupunki suomalaisille, joita 1960-luvun lopussa muutti Ruotsiin sankoin joukoin. Viettäessään siellä kesän 1968 Juha tapasi Folkets park -kansanpuistossa Outi Rädyn. Outi oli syntyisin Jyväskylästä, ja hänestä tuli aikanaan Juhan vaimo.
Mutta Juhalla oli vielä yksi vuosi kauppaopistoa käymättä. Hän oli sivuhankkeena lähtenyt toiseenkin, Yleisradion järjestämään koulutukseen, ja se nousi nyt yllättäen tärkeäksi.
”Tämä tapahtui Ralf Fribergin johtaja-aikana. Suunniteltuun alueradioon haettiin radiotoimittajia. Opin tekemään haastatteluja kelanauhuria käyttäen ja leikkaamaan ohjelman kokoon, ja niin aloin tehdä freelance-töitä.”
Selviäisikö Juha kauppaopiston viimeisen vuoden ruotsista?
”Kokeet olivat menneet huonosti, ja heti hiihtoloman jälkeen saimme yhtäkkiä tehtäväksi suomentaa erään artikkelin Dagens Nyheter -lehdestä. Olin juuri ollut Ruotsissa ja tehnyt radiohaastatteluja ruotsiksi ja viettänyt aikaa uuden tyttöystäväni kanssa. Minusta tehtävä oli
harvinaisen helppo, ja Aulikki-opettajamme kiitti aivan erikseen, että olin saanut 8½.”
”Sitten näin, että minulta oli vähennetty kahteen kertaan pisteitä samasta virheestä. Kun valitin siitä, Aulikki katsoi minua tiukasti silmiin: ’Herra Tainio, kyllä tämä teille riittää.’”
