Ruotsin opettajaksi
Nyt Juhan tie vei jälleen Eskilstunaan, ja vähitellen hänen uransa radiotoimittajana alkoi tosissaan. Sitä ennen hän sai odottamatta toisen työn – ruotsin opettajana. Juhan appi järjesti ruotsin kursseja hiljattain Eskilstunaan saapuneille suomalaisille, ja hänen mielestään Juha voisi opettaa heille alkeet.
Juha ehti myös työskennellä automyyjänä, mutta hän joutui toimimaan työssään etupäässä tulkkina.
”Huonot autokaupat mielestään tehneet tulivat valittamaan. Monet olivat suomalaisia, ja pian jouduin tulkkaamaan päivät pitkät. Lopulta minut palkattiin tulkiksi ja sain siitä kiinteää palkkaa.”
Juha kävi armeijan Upinniemessä. Hänen palattuaan Eskilstunaan v. 1971 autofirma oli lopettanut. Hän soitti Sveriges Radion silloiselle suomenkielisen radiotoiminnan johtajalle Stig Törnroosille ja kertoi radiokoulutuksestaan ja sai alkaa tehdä freelance-töitä Eskilstunasta käsin.
Seuraavana vuonna hän sai kesälomasijaisuuden Tukholmasta ja sen jälkeen häntä pyydettiin käynnistämään vakinaiset suomenkieliset radiolähetykset Örebrossa. Jättäessään työt Sveriges Radiossa, 43 vuoden jälkeen, hän oli ehtinyt työskennellä myös Tukholmassa, Upsalassa, Luulajassa ja Haaparannalla.
Kielelliset oikeudet
Juhan radiouran pääteemana on ollut suomalaisten historia Ruotsissa ja heidän kielelliset oikeutensa. Se on johtanut hänet legendan, Ragnar Lassinantin, radiotoimittajan, poliitikon, Norrbottenin maaherran ja Urho Kekkosen henkilökohtaisen ystävän luo.
”Ragnar ajoi suomen kielen asiaa taitavasti. Hän oli kansanedustajan tehtävänsä rinnalla monet vuodet suomenkielisten lähetysten (’Ragnarin raation’) vt. ohjelmapäällikkö. Hän oli saanut ne alulle v. 1957. Siihen aikaan Sveriges Radiossa oli myös poliittisesti valittuja toimittajia, Ragnar oli sosiaalidemokraatti, ilman sen tarjoamaa poliittista tukea hän ei olisi koskaan onnistunut.”
Juha sai eräässä seminaarissa kuulla, että 700 magneettinauhaa Lassinantin radio-ohjelmia oli pelastettu tuholta. Hän digitalisoi Sisuradion (Sverigen Radion ruotsinsuomalaisen kanavan) ja Luulajan Teknisen Yliopiston (perustettu Lassinantin työn ansiosta) yhteishankkeessa nämä nauhat ja kuunteli suuren osan niistä.
”Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen professori Timo Leisiö kuuli tästä ja sanoi: ’Sinä olet tehnyt työgradun, laita se paperille ja lähetä tarkastettavaksi.’ Niin minä sain akateemisen tutkintoni.”
Suomalaismetsien salaisuuksia
Toinen polku on vienyt Juhan suomalaismetsiin. Ne liittyvät huuhtaan, kaskiviljelyyn, joka levisi Viipurin koillispuolelta länteen Etelä-Norjaan ja itään Tverin alueelle 1300-luvulta aina 1800-luvulle saakka.
”Oli toinen Eskilstunan kesäni, ja Outi oli tekemässä lopputyötään suomalaismetsistä. Ostin vanhan volkkarin, ja niin lähdimme tutkimaan niitä. Löysimme läheltä Norjan rajaa hautakiviä, joissa ruotsinkieliset nimet oli ilmoitettu myös suomalaisina versioina. Appeni neuvoi ottamaan yhteyttä opettaja Sigurd Bograniin, joka totesi meidän löytäneen hänen sukuhautojaan.”
Juha on radiotoimittajana käsitellyt usein suomalaismetsiä. Ensimmäisellä reportaasimatkallaan v. 1972 hän sai kuulla, että vielä oli elossa kahdeksan Värmlannin suomalaismetsistä lähtöisin olevaa, jotka osasivat suomea. Yksi heistä oli Alma Augustsson Göteborgissa.
”Hän osasi vanhoja loitsuja. Yksi sellainen auttoi estämään ampiaisten pistoja: Ampiainen, pimpiäinen, pieni lintu pikkarainen, älä minua pistä!”
Kalevalavuosi 1985 oli Juhalle kiireinen. Ensimmäiset Kalevala-aiheiset merkinnät oli julkaistu Ruotsissa jo v. 1821, toimittajana Carl Axel Gottlund, Pieniä runoja, Suomen pojillen ratoxi, ja nyt ne julkaistiin näköispainoksena.
Norjalaisesta Per Martin Tvengsbergistä, Hedmarkin lääninkonservaattorista ja metsäsuomalaisten perillisestä tuli tärkeä tuttavuus. Tvengsberg oli tutkinut laajasti kaskiviljelyä ja oli erityisen kiinnostunut siinä käytetyistä ruislajikkeista.
12000-kertainen sato
Verkossa voi kuunnella Per Martin Tvengsbergin kertomana, kuinka joka kaskikunnalla saattoi olla oma ruislajikkeensa, jolle kaskikunta oli jalostanut erityisominaisuuksia esimerkiksi erilaisten maastojen mukaan. Ruis saattoi tuottaa uskomattomia satoja. Vuonna 1973 Tvengsberg teki löydön, kun vanhaa riihtä purettiin Gruen suomalaismetsässä.
”Löysin 10 rukiinjyvää, ei enempää. Kaikki kylvettiin yhtä aikaa, 7 nousi oraalle. Joka jyvästä versoi runsas mätäs erittäin korkeakasvuista ruista. Suurimmassa oli 162 kortta, yhdessä korressa oli enimmillään 75 jyvää. Jyvä tuotti yli 12000-kertaisen sadon”, Per Martin Tvengsberg kertoo.
Tvengsberg oli lukenut paljon suomalaisia kansanrunoja, ja hän on mielestään löytänyt hyvän vastauksen arvoitukseen: Sampo on ruismättäässä. Hänen täytyy saada nukkua talvella, jos hän ei saa, hän suuttuu. Sen sisältöä ei ole ymmärretty; siis että kaksivuotinen kaskiruis tarvitsee talven lepokauden antaakseen runsaan sadon.
Monilla norjalaisilla on suomalaisia sukujuuria, ja metsäsuomalaisilla on nykyään vähemmistöasema Norjassa. ”Etelässä on julistettu Suomalaismetsän tasavalta, joka valitsee presidentin joka kesä ja julistautuu itsenäiseksi Norjasta. Ensimmäisellä kerralla siitä seurasi diplomaattista metakkaa”, Juha hymyilee.
Nykyään on myös selvitetty, että monet norjalaiset kansansadut ovat taustaltaan suomalaisia. Oletetaan esimerkiksi, että tunnettu satulinna Soria Moria on saanut nimensä suomen suuria muuria.
