Mats Nilsson käsitteli tätä asiaa Katternön edellisessä numerossa ja jatkoi NAETin (Nordic Association of Electricity Traders) konferenssissa Kööpenhaminassa 20. syyskuuta kysymyksenasettelun kehittelyä. Hän päättelee muun muassa, että Ruotsin pitäisi luopua maan jakamisesta eri hinta-alueisiin.
Ruotsi jaettiin neljään hinta-alueeseen v. 2011 sen jälkeen, kun Ruotsin kantaverkkoyhtiö Svenska Kraftnät oli pitkään käyttänyt rajajohtoyhteyttä ratkaisemaan Ruotsin sähköverkon sisäisiä pullonkauloja. Tanska valitti Svenska Kraftnätin toiminnasta Euroopan kilpailuviranomaiselle todeten sähkönhinnan nousevan Tanskassa, koska Ruotsi rajoittaa sähkönsiirtoa Tanskaan.
”Usean hintatarjousalueen tarkoituksena on antaa markkinavoimien hoitaa pullonkaulat. Jos jollain alueella on enemmän sähkönkysyntää kuin mitä paikallisella tuotannolla ja siirtoverkon kautta ’tuonnilla’ pystytään tarjoamaan, hinta nousee, kunnes kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa”, Mats Nilsson selittää.
Se edellyttää kuitenkin, että markkinoiden kaikkia toimijoita kohdellaan samoin. Oululaisella asiakkaalla on oltava samat oikeudet ja sama arvo kuin Norjan Bergenin asiakkaalla.
”Tämä edellyttää, että infrastruktuurin toimittajat (kantaverkkoyhtiöt) ovat avoimia ja rehellisiä ja tekevät kaikkensa helpottaakseen alueiden välistä kauppaa”, Mats Nilsson sanoo. Mutta Nilssonin usko kantaverkkoyhtiöihin on horjunut hänen tutkittuaan niiden tosiasiallista toimintaa.
”On merkillistä kuinka osa pullonkauloista, esim. Hasle (Norjan ja Ruotsin välillä), on ollut tiedossa pitkät ajat (niitä kommentoidaan jo v. 2005 laaditussa raportissa), mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ole ryhdytty ongelmien poistamiseksi. Norjan kantaverkkoyhtiö Statnett käyttää Haslessa rajaa aivan avoimesti Norjan sisäisten pullonkaulojen tasapainottamiseen. Kilpailuviranomaisten pitäisi tutkia tätä!”
Mats Nilsson uskoo myös, että rajakauppa supistuu, täysin EU:n pyrkimysten vastaisesti, kun siirtoperusteinen kapasiteetinlaskentamenetelmä otetaan tulevaisuudessa käyttöön. Muun muassa läpinäkyvyys heikkenee huomattavasti.
”Se, mitä nyt tehdään harmaalla vyöhykkeellä, tulee lailliseksi. Siksi ei ole toivoakaan, että tuleva hinnanmuodostus auttaa pullonkaulojen käsittelyssä.”
”Sähkömarkkinoiden hinnanmuodostus riippuu pitkällä aikavälillä siitä, että toimijat tietävät jonkinlaisella varmuudella, mitä infrastruktuuria on käytettävissä. Toisin sanoen, kun päätän rakentaa ja käyttää voimalaa, minun täytyy voida luottaa siihen, etteivät kantaverkkoyhtiöt käytä alueiden välistä siirtokapasiteettia jonkin alueen pullonkaulojen hoitoon”, Mats Nilsson sanoo.
”Lisäksi minun täytyy toimijana tietää, mikä on aiheuttanut mahdolliset pullonkaulat ja missä niitä on syntynyt. Uskallan väittää, että sekä Ruotsin että Norjan kantaverkkoyhtiöillä on tässä aika lailla selitettävää.”
Mats Nilsson kertoo vielä lisäsyyn, miksi Ruotsin nykyinen neljän tarjousalueen järjestelmä antaa vääriä signaaleja. Svenska Kraftnät lisää nykyään verkkomaksuihinsa lokalisointisignaalin, minkä seurauksena Pohjois-Ruotsin tuotantoa rangaistaan kaksin kerroin, ensin alhaisen aluehinnan ja sitten Svenska Kraftnätin maksujen muodossa.
”Kantaverkkoyhtiöiden nyt esittämässä siirtoperusteisen kapasiteettilaskennan versiossa sementoidaan nykyinen järjestely, jossa sisäiset pullonkaulat siirretään valtionrajoille. Lisäksi vastakaupan kustannuksia ja vaikutuksia kuvataan tavalla, jonka seurauksena vastakaupat todennäköisesti supistuvat entisestään”, Mats Nilsson sanoo.
Lopuksi hän viittaa belgialaiseen raporttiin, jossa pienet hinta-alueet kärsivät siirtoperusteisesta kapasiteettilaskennasta isoja alueita enemmän.
”Katson, että nykyisen, heikosti toimivan pohjoismaisen yhteistyön valossa ruotsalaisilla sähköasiakkailla ei ole mitään syytä alistua maksajiksi auttaakseen norjalaista veljeskansaa”, Mats Nilsson.
