Hoitamaton metsä ei ole kestävä metsä. Metsätalous on vaikutustensa puolesta tehokkain ilmastopoliittinen välineemme, metsänhoitaja Sune Haga sanoo.
Avohakkuita ja istutuksia on vuosikymmeniä käytetty metsänuudistamisessa, ja ne ovat useimmiten tuottaneet erittäin hyvää tulosta. Varhaiset istutukset ovat nyt päätehakkuuta odottavaa tukkimetsää tai harvennusmetsää, ja osa on jo kaadettukin. Mikä aikoinaan oli avohakkuuta, on nyt 20–60-vuotiasta, kohisten kasvavaa harvennusmetsää.
Onnistunut uudistaminen tuottaa parempaa, tiheämpää metsää, joka sisältää paljon puuta ja sitoo samalla valtavasti hiiltä. Uudistamalla tuottavaa metsätalousmaata vuosittain prosentin verran metsänhoitoon saadaan hyvä kierto.
Metsätieteen kunniatohtori Eric Appelroth, joka asui viime vuotensa Pietarsaaressa, puhui aina lämpimästi metsänuudistamisen puolesta, etenkin sellaisten harvojen metsikköjen, jotka eivät täysimittaisesti hyödynnä maaperän tuotantokykyä ja yhteyttämismahdollisuuksia. Uudistuminen on osa kestävää metsätaloutta, samoin kuin kaikkea viljelyä, kaikkea elämää.
Pelto voi olla paljaana 9 kuukautta vuodessa, siis 75 vuotta 100 vuodessa. Metsän avohakkuu on paljaana kerran vuosisadassa, noin 24 kuukautta 100 vuodessa! Pienetkin taimet ovat puita. Pikkulapsissa on tulevaisuutemme. Metsä on niitä harvoja uusiutuvia luonnonvaroja, joita meillä on runsaasti. Avohakkuu voi nykyihmisen silmin näyttää rumalta, mutta metsät eivät katoa avohakkuissa, päinvastoin!
Osa ympäristöliikettä (Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, BirdLife Suomi, Luonto-Liitto sekä Natur och Miljö) on nyt tehnyt kansalaisaloitteen, jolla pyritään kieltämään avohakkuut valtion (Metsähallituksen) mailla. Nimienkeruu on vihamielisen kampanjan avulla ollut helppoa. Yhtenä keinona julkaistiin kuva avohakkuuaukealla kyyhöttävästä surkeasta hylätystä pöllönpoikasesta. Todellisuudessa poikanen oli otettu esiin pesäkolosta rengastusta varten. Hakkuualue oli pieni ja pesäpuu oli säästetty. Mutta mitä sillä on väliä, kun halutaan vaikuttaa mielipiteisiin?
Kaiken lisäksi etenkin Metsähallitus on tehnyt paljon metsien suojelemiseksi. Muihin kehittyneisiin maihin verrattuna Suomessa on nykyään laajat suojelualueet. Kansallispuistomme houkuttelevat kävijöitä kaikkialta maailmasta. Metsämme ovat sertifioituja monikäyttömetsiä. Talousmetsien lisäksi meillä on laajoja kitumaita, joutomaita ja eri tavoin suojeltuja metsiä.
Metsänuudistuksessa on jo pitkään ollut eri vaihtoehtoja: avohakkuu ja istutus tai kylvö, uudistaminen siemenpuiden avulla, luonnollinen uudistaminen turvemailla, joissa kuusi kasvaa hieskoivun alla ja voidaan karsia esiin.
Nyt esitetään ”uutena” menetelmänä jatkuvaa uudistamista, jossa metsä säilytetään peitteisenä poimimalla puita pois yläharvennuksena ja jättämällä istutukset tekemättä. Sen väitetään olevan taloudellisesti kannattavaa. Mutta väärin tehtynä se ei uudista metsää onnistuneesti, ja kaikkein vähiten se on kaikkiin tilanteisiin sopiva yleismenetelmä – etenkään Metsähallituksen mailla Lapissa, jossa on paljon mäntymetsää ja valoa rakastavia männyntaimia.
Poimintahakkuu tai harsintahakkuu voi onnistua varjoa sietävässä kuusimetsässä. Jatkuvan uudistumisen malli on haettu Keski-Euroopan jalokuusimetsistä lämpimämmästä ja kosteammasta ilmastosta, jossa uusia taimia voi versoa isojen puiden varjossakin. Meidän kuusimetsissämme sitä vastoin esiintyy usein lahoa, ja lahoriski sekä taimien ja muiden puiden vahinkoriski olisi poimintahakkuussa muiden haittojen lisäksi erittäin suuri.
Kuusimetsistä täytyisi monilla alueilla mieluiten luopua. Jos vanhaan kuusimetsään rehevään maahan pääsee valoa, kasvamaan lähtee lähinnä heinä, vesakko ja vadelma, ei uusi puusukupolvi.
Lisäksi nykyinen puunhakkuu hoidetaan koneilla. Hevonen on hieno eläin, mutta sen raataminen metsätöissä ei ole hevosystävällistä eikä taloudellisesti järkevää.
Sitten on vielä metsien tärkeä hiilensidontakyky. Arvostelijat sanovat, että avohakkuun jälkeen kestää sata vuotta ennen kuin metsä taas sitoo hiiltä. Mutta taimetkin sitovat hiiltä, ja sitä enemmän, mitä isommiksi ne kasvavat. Metsiä on kaikenikäisiä, ja kasvu on nopeinta harvennusvaiheessa, myös hiilensidonta.
Vanhan metsän säästäminen ei ole ilmastoteko. Päinvastoin, vanha metsä kasvaa heikosti ja luovuttaa lahotessaan hiiltä. Poimintahakkuu ja jatkuva uudistuminen tuottavat aukkoista ja epätasaista metsää, joka sitoo vähemmän hiiltä. Suomen metsät sitovat tuoreimpien laskelmien mukaan vuosittain jopa 39 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosina 2015–2024. Se vastaa puolta Suomen yhteenlasketuista päästöistä.
Hoitamaton metsä ei yksinkertaisesti ole kestävä metsä.
Metsä on taloutemme selkäranka. Meillä on paljon valtionlainaa ja elämme velaksi. Miksi emme käyttäisi metsiämme kestävästi myös tulevaisuudessa? Metsä tarjoaa tuottoa, työtä ja vientituloja. Puupohjaisilla tuotteilla voidaan korvata yhä useammat fossiiliset tuotteet. Metsä on tärkeä maaseudulla. Metsätalous on tehokkain ilmastopoliittinen välineemme.