Kirsimarja Blomqvist, Lappeenrannan teknillisen yliopiston tietojohtamisen professori, tutkii erilaisia lähestymistapoja valtavaan tiedon kasvuun.
”Olemassaolomme muuttuu merkittävästi, eikä mikään tule olemaan kuin ennen”, hän kertoo. ”Digitalisaatio ja jatkuva yhteys verkkoon muodostuvat yhä suuremmaksi osaksi työelämää etäisyydestä ja ajasta riippumatta. Organisaatiot, yritykset ja yksilöt joutuvat muuttamaan työskentelytapojaan ja pohtimaan eksistentiaalisia kysymyksiä.”
Edessämme on uskomattomia mahdollisuuksia. Ja vakavia uhkia. Voimme valita lähestymistavan mutta emme paeta kysymystä.
Ajankohtainen esimerkki on etätyöskentely, joka on monella alalla ollut enemmän tai vähemmän pakkoratkaisu pandemian takia.
”Etätyöskentely oli trendi jo ennen pandemiaa. Nyt meidät kuitenkin tempaistiin laajaan, konkreettiseen kokeiluun, jossa monet ihmistenväliset kohtaamiset – ei vain kollegoiden vaan myös ystävien ja läheistenkin kesken – ovat jo pitkään tapahtuneet näytön välityksellä.”
Monet arvostavat etätyön mahdollistamaa joustavuutta, Blomqvist toteaa viitaten tutkimukseensa.
”Ihmiset ovat voineet suunnitella oman työpäivänsä ja säästää työmatkaan käytetyn ajan, mikä pääkaupunkiseudulla voi olla 2–3 tuntia päivässä. He ovat saaneet enemmän aikaa nukkumiselle, liikunnalle tai perheelle. Monen elämänlaatu ja usein myös työn laatu ovat parantuneet.”
Asialla on silti toinenkin puoli.
”Kaikkia töitä ei voi tehdä etänä. Monien etätyöskentelijöiden on myös ollut vaikea etäännyttää itsensä työtehtävistä kotiympäristössä, minkä takia he eivät ole tunteneet olevansa vapaalla. Joskus myös työtehokkuus on kärsinyt, koska nopea palaute ja ärsykkeet ovat jääneet pois. Niitähän voi saada ainoastaan fyysisessä työyhteisössä.”
Digitalisaatio asettaa koetukselle keskeisen ominaisuuden, luottamuksen. Perustavanlaatuisen luottamuksen, joka kannattelee etenkin pohjoismaisia yhteiskuntia.
Luottamus, englanniksi trust, on Kirsimarja Blomqvistin tutkimuksen keskeinen teema. Suomalaisten luottamus yhteiskunnan instituutioihin, viranomaisiin ja myös toisiimme on kansainvälisestä näkökulmasta epätavallista.
”Monissa maissa, esimerkiksi Venäjällä, vallitsee päinvastoin epäluottamus valtiota kohtaan. Sen takia menestysstrategiana tällaisissa maissa on läheisten suhteiden luominen sellaisten ihmisten kanssa, joista on uralla hyötyä. Toiseen luotetaan vasta sitten, kun molemminpuolisesta ystävyydestä on saatu todisteita. Lahjat ja lahjukset ovat monissa yhteiskunnissa sosiaalinen voiteluaine”, hän kertoo.
Yhdysvalloissa raha takaa vaikutusvallan. Kirsimarja toistaa (osin leikkimielisen) kommentin, jonka hän kuuli amerikkalaiskollegaltaan: ”Why do you study trust? You only need a bunch of lawyers!” Miksi tuhlaat aikaa luottamuksen tutkimiseen? Tarvitset vain joukon asianajajia!
”Suomessa luotamme lähtökohtaisesti toisiimme. Asian voi selittää sillä, että olemme olleet ja edelleen olemme hyvin yhtenäinen yhteiskunta, jossa jaetaan vahvat, kollektiiviset kokemukset ja yhtenäisyydentunne sekä nähdään asiat samalla tavalla.”
Tämä luottamus luo ennakoitavuutta ja turvallisuutta sekä muodostaa korvaamattoman voimavaran työelämässä, jossa siirrytään entistä enemmän työskentelyyn tiimeissä ja tilapäisissä hankkeissa.
Samanaikaisesti meneillään oleva kehitys on luottamukselle todellinen tulikaste. Kuinka pitkälle luottamus kantaa, kun työntekijä siirtyy hankkeesta toiseen ja yhteenkuuluvuus rajoittuu näytön välityksellä tapahtuvaan yhteydenpitoon?
”Jokaisessa ryhmässä on piilevänä kysymyksenä, tekevätkö kaikki sen, mitä heiltä odotetaan. Ihmiset vaistomaisesti havainnoivat ryhmässä toisiaan ja joutuvat jatkuvan arvioinnin kohteeksi. Sen voi nähdä eräänlaisena ryhmätyöskentelyn laatutarkastuksena. Mutta jos tämä tapahtuu ainoastaan näytön välityksellä, ryhmän työnteon epävarmuus kasvaa”, Blomqvist kertoo.
Samaan trendiin, eli työn keskittymiseen yhä enemmän tilapäisiin hankkeisiin, kuuluu myös se, että yksilöiden saama korvaus perustuu yhä enemmän työtulokseen, ei työaikaan. Jos saman työn voi saada halvemmalla tai paremmalla laadulla toisaalta, työ siirtyy sinne ennemmin tai myöhemmin.
”Tämä on meille Suomessa suuri haaste. Miten voimme luoda arvoa, jos työn luonne itsessään muuttuu tai työn voi suorittaa muualla? Kilpailukyvyn suhteen ei voi tehdä kompromisseja”, Blomqvist selittää.
Tästä pääsemme aiheeseen, jota voisi kutsua termillä luottamus 2.0. Voiko lapsuudesta asti mukana kantamamme luottamuksen siirtää organisaatioon, jossa työskentelemme? Jos kollegat muuttuvat entistä kasvottomammiksi ja vaihtuvat alituisesti, voimmeko sen sijaan tuntea luottamusta yritystä kohtaan?
”Luottamus organisaatiota kohtaan rakentuu rehellisyyden ja luotettavuuden kautta. Ongelmiin täytyy tarttua selkeästi ja rakentavasti, ja työtovereiden täytyy kokea, että he voivat osoittaa haavoittuvuutensa ilman hyväksikäytön uhkaa. Työntekijät haluavat tuntea, että yritys työskentelee jonkin hyvän edestä.”
Jos organisaatio kykenee luomaan tällaisen luottamuksen kulttuurin, sen kyky ottaa riskejä ja kehittyä kasvaa, Blomqvist toteaa.
Hän lisää, että Suomella on kuitenkin edessään olennainen haaste:
”Perinteisen, kasvokkaisen ja samanlaisiin kohdistuvan luottamuksen lisäksi suomalaisten on opittava rakentamaan tietoisesti luottamusta toisista kulttuureista tuleviin yhteistyökumppaneihin niin kasvokkain kuin teknologiavälitteisesti.”
Digitalisaatio ja jatkuva yhteys verkkoon oletettavasti muuttavat yhteiskuntamme ja arkielämämme perin juurin. Elämästä tulee monin tavoin mukavampaa, muttei kenties helpompaa.
Toinen osa kehitystä on digitalisaatiovapaiden alueiden vähentyminen meitä ympäröivien järjestelmien takia, jotka tunnistavat äänemme ja kasvomme sekä valvovat käyttäytymistämme.
Ruotsissa käydään kiivasta keskustelua kiinalaisomisteisesta Volvosta, Ruotsin teollisuuden lippulaivasta. Autoihin on asennettu tehokkaita tietokoneita ja antureita, jotka näkevät kaiken ja muistavat kaiken, joten ehkä niitä pitäisi itse asiassa kutsuvia liikkuviksi vakoilukeskuksiksi?
”Emme saa olla sinisilmäisiä”, Blomqvist toteaa. Hän suhtautuu silti pohjimmiltaan myönteisesti teknologian kehitykseen.
”Tekoäly avaa uskomattomat mahdollisuudet. Esimerkiksi seminaarikeskustelusta voi automaattisesti saada tiivistelmän ilman seminaarin nauhoittamista tai muistiinpanojen tekoa. Työasiakirja voi päivittyä automaattisesti, ja tekoäly ilmoittaa, milloin keskustelu ajautuu aiheen ulkopuolelle.”
Tai ajatelkaamme pandemian ihmisille aiheuttamaa kuormitusta.
”Monilta on vaadittu suurta kestävyyttä tässä poikkeustilassa, mutta se on tapahtunut väsymyksen ja puutteellisen elämäntasapainon hinnalla. Tekoäly voi havaita ja tulkita fyysiset reaktiot sekä antaa yksilölle palautetta reaaliajassa.”
Samalla on aina muistettava, että suurta hyötyä antava teknologia voi myös aiheuttaa suurta haittaa.
”On todellinen riski, että pahantahtoiset ovat nopeampia kuin hyväntahtoiset”, Blomqvist myöntää. ”Uuden teknologian käytölle on ensisijaisen tärkeää laatia eettinen ja demokraattinen säännöstö.”
”Suomella on teknologiaan ja tekoälyyn liittyvää osaamista sekä erinomainen maine maailmalla. Toivon, että Suomi pystyisi kehittämään ja kaupallistamaan tietotyön tukemiseksi tekoälyä hyödyntäviä eettisiä sovelluksia, mitkä on kehitetty yhdessä työntekijöiden ja käyttäjien kanssa”, Blomqvist sanoo.
