Bastuholmeniin, heti Tukholmasta pohjoiseen, on kolmen minuutin venematka. Täällä Eivor Andersson perheineen viettää suuren osan kesää. Mutta todellinen kesäparatiisi sijaitsee Sundomissa Vaasan eteläreunalla. Siellä ovat lapsuuden muistot ja sinne Eivor lähtee niin usein kuin vain voi.
Karl Vilhjálmsson

Ihmiset janoavat elämyksiä

Ihmiset hakevat elämyksiä, se vie heitä maailmalle, mikä puolestaan hyödyttää taloutta ja yhteiskunnan kehitystä, sanoo Eivor Andersson, joka on työskennellyt toimitusjohtajana Pohjoismaiden kahdessa suurimmassa matkakonsernissa. Mutta vaikka hän on nähnyt useimmat maailman matkakohteista, hänen rakkain matkansa suuntautuu Vaasan Sundomiin.

Pian Eivor johti siis yritystä, joka aikanaan ei halunnut häntä haastatteluun.

Eivor Andersson vietti lapsuutensa Vaasan Gerbyssä ja kirjoitti hyvin arvosanoin ylioppilaaksi Korsholms gymnasiumista keväällä 1980. Suunnitelmissa oli aloittaa Åbo Akademissa syksyllä taidehistorian opinnot, sivuaineena kansainväliset suhteet, tuolloin täysin uusi oppiaine. Mutta ensin hän työskentelisi kesän Tukholmassa.

Eivor oli tehnyt kesätöitä Ruotsissa aiemminkin, Esso Motorhotellissa, jossa hän oli toiminut palkanlaskijana. Hän kyseli sieltä, löytyisikö hänelle nytkin työtä.

Kyllä, valittavana oli kaksi paikkaa, joko toimistotyöntekijänä Värtahamnen-satamassa tai varausten hoitajana. Viimeksi mainittu kuulosti hauskemmalta, joten Eivor valitsi sen.

Tosin toinen juttu houkutteli vieläkin enemmän. Eivor oli ollut 17-vuotiaana ensimmäisellä seuramatkallaan, matkanjärjestäjänä Vingresor, ja havainnut, että matkaoppaanakin voi tehdä työtä. Niinpä kun Vingresor haki uusia oppaita pari vuotta myöhemmin, hän lähetti hakemuksen. Hänelle vastattiin, että hän oli liian nuori eikä häntä kutsuttu edes haastatteluun.

”Minusta perustelu oli älytön. Ajattelin silloin, ettei ikä merkitse mitään siinä, kuinka työnsä hoitaa”, Eivor sanoo nyt.

”Matkaoppaan työ oli haluttua 1980-luvulla, ulkomaille työskentelemään haluavalla nuorella ei ollut valittavana monta työtä. Työlupia ei saanut. Se unohtuu nykyään helposti, kun voimme tuosta vain lähteä Eurooppaan.”

Eivorin piti Esso Motorhotellissa vastata puheluihin eri puolilta Pohjoismaita. Norja sujui kaikilta hyvin, mutta kun keltainen lamppu ilmoitti puhelun tulevan Tanskasta, kollegat mielellään karkasivat muualle. Pohjanmaan ruotsalaismurteisiin tottunut Eivor vastasi mielellään. Pian tanskalaiset alkoivat kysellä, eikö se mukava suomalaistyttö ole paikalla.

 


Eivor Anderssonin perheen pikkuisin on nimeltään Eija.
Kuva: Karl Vilhjálmsson

 

Eivor hoiti siis työnsä hyvin, ja niinpä hänet ylennettiin. Hän ajatteli pitkään palaavansa Suomeen aloittamaan taidehistorian opintoja, mutta työnantaja ehti aina antaa hänelle uuden ylennyksen. 25 vuoden iässä, juuri kun Scandic oli ostanut Esso Motorhotellin, hänelle tarjottiin mainosjohtajan tointa, jonka hän hyväksyi.

”Mainonnasta en tiennyt mitään, mutta sitä vastoin asiakkaista ja heidän ajattelutavastaan tiesin aika lailla.”

Viisi vuotta myöhemmin hän sai kyselyn Vingresorilta. Voisiko Eivor ajatella ryhtyvänsä heille konferenssijohtajaksi? Hän kieltäytyi, mutta sitten häneltä kysyttiin, ryhtyisikö hän ehkä mieluummin markkinointijohtajaksi. Siihen Eivor vastasi kyllä.

Hän ei koskaan unohda ensimmäistä työpäiväänsä uuden työnantajan palveluksessa. Se sattui olemaan Vingresorin henkilöstön kokouspäivä, ja Eivor istui yleisön joukossa tarkkailemassa uusia kollegoitaan.

”Kaikki olivat upeita esiintyjiä, hehän olivat harjoitelleet turistibusseissa eri puolilla maailmaa. Mietin, miten ihmeessä selviän tästä, kun minun vuoroni tulee.”

Kollegat olivat keränneet illaksi kokonaisen basaarin eri maiden esineistöä ja ruokia. Sitten he esittivät tottuneesti monenlaista ohjelmaa.

”Olin sokissa, miten pystyisin toimimaan tässä ympäristössä, ujo ihminen Pohjanmaalta?”

Mutta ilmeisesti se sujui hyvin, sillä kolmen vuoden kuluttua Eivor nimitettiin Pohjoismaiden markkinointijohtajaksi ja siitä neljän vuoden kuluttua lyhyemmän nimen omaksuneen Vingin toimitusjohtajaksi. Eivor johti nyt siis yritystä, joka aikoinaan ei halunnut häntä haastatteluun.

 

Mutta ura jatkui. Kuuden vuoden kuluttua Eivorista tuli MyTravel Swedenin toimitusjohtaja. Yhtiöön kuului Vingin lisäksi joukko yrityskaupoilla hankittuja kilpailijoita, ja kun yritysryhmä oli kasvanut tästäkin ja saanut jälleen uuden omistajan, brittiläislähtöisen Thomas Cookin, Eivor nimitettiin v. 2003 yhtiön Pohjoismaiden toimitusjohtajaksi. Hän hoiti tehtävää vuoteen 2010 saakka.

Silloin, toimittuaan johtotehtävissä 20 vuotta, Eivor siirtyi Ruotsin kruunaamattoman matkakuningattaren paikalta aivan toisenlaiseen työhön, Coop Marknadin toimitusjohtajaksi. Omistajat halusivat tällä vedolla katkaista osuusliikkeen kriisin. Mutta Eivor oli tuskin aloittanut työtä, kun omistajat muuttivat strategiaa.

Eivor erosi ja ryhtyi hallitusammattilaiseksi, mm. SJ:hin ja Skistariin. Kunnes alkuvuonna 2014 saapui kysely, lähettäjänä TUI (saksalainen Touristic Union International, maailman suurin matkailualan toimija), joka omisti mm. Fritidsresorin ja Finnmatkat. TUI tarvitsi toimitusjohtajan kehittämään Pohjoismaiden toimintaansa ja tuomaan TUIn nimeä näkyviin.

Niin Eivorista sitten tuli Ving-ryhmän pahimman kilpailijan toimitusjohtaja aina viime vuodenvaihteeseen saakka, jolloin hän erosi tehtävästä. Hän on jälleen alkanut ottaa vastaan kiinnostavia hallitustehtäviä, viimeksi Svenska Spel.