Asenne kohdallaan
Arja päätti ottaa ystävänsä neuvosta vaarin ja tehdä joka päivä jotain itselleen mieluista.
”Ammensin voimia ratsastamisesta, hevoseni hoitamisesta ja kärryillä ajosta. Piristin itseäni joka päivä meikkaamalla ja laitoin ripsiini pidennykset. Minusta syöpä ei saa tehdä ihmisestä rumaa.”
Arja on yrittänyt säästää perheenjäseniään kärsimyksistään. Mutta hänen bloginsa paljastaa hänen tunteensa:
”Ei ole helppoa kuulla sairastavansa syöpää. Ei ole helppoa kertoa siitä läheisilleen. Ei ole helppoa käydä läpi kaikki mahdolliset testit ja koepalojen otot ja odottaa tuloksia. Ei ole helppoa, kun suoneen tiputetaan solumyrkkyä. Ei ole helppoa sen jälkeisinä päivinä, kun on pahoinvointia, kipua, väsymystä. Ei ole helppoa, kun otetaan jatkuvasti verikokeita, pistetään kanyylia.
Minulla on korkea kipukynnys, mutta ei se ole siltikään helppoa. Ei ole helppoa, kun suu on niin rikki, ettei saa puhuttua, saatikka syötyä. Ei ole helppoa olla turvoksissa lääkkeistä koko ajan. Ei ole helppoa hikoilla kuin sika ja heti palella kuin olisi ilman päällysvaatteita -20 asteen pakkasessa. Ei ole helppoa, kun sormenpäät alkavat olla tunnottomat ja rikki, eikä meinaa puhelinta saada sen vuoksi toimimaan. Ei ole helppoa katsoa itseään peilistä kaljuna. Vihata peilikuvaansa, kun kaikki naisellisuus on viety. Ei ole helppoa ei!”
Mutta Arjaa ei niin vain nujerrettukaan.
”Turhaan se syöpä yrittää minua potkia. Minä potkin takaisin – ja lujempaa! I´m a fighter!”
Katkeruutta, vihaakin
Todellisuudessa Arja on käynyt läpi tunteiden koko skaalan.
”Kyllähän minua on pelottanut – ja paljon – mutta en ole antanut sille valtaa. Pelko tulee usein öisin, herään paniikissa ja mietin, miten tässä oikein käy. Sitten itken ja käyn hiljaista keskustelua itseni kanssa. Vihantunteen vallitessa olen kysynyt itseltäni, miksi juuri minulle tuli tämä paskasyöpä? Miksi elämä on niin epäreilua?”
”Välillä en ole jaksanut iloita toisten onnenhetkistä, olen ollut kateellinen ja katkera. On ollut aamuja, jolloin on tuntunut, etten jaksa nousta ylös sängystä. Silloin olen katsonut seinällä roikkuvaa taulua, jossa lukee: ”Worrying does not take away tomorrow’s troubles, it takes away today’s peace.”
”Onhan se monesti helpommin sanottu kuin tehty, mutta totta joka sana.”
Mielikuvat auttavat
Usein Arja on käynyt pitkiä keskusteluja itsensä kanssa ja saanut apua mielikuvista.
”Kun on pelottanut, olen kuvitellut edessäni ison valkoisen hevosen. Sama kikka on auttanut minua lapsuudesta asti.”
Lokakuussa, ennen ensimmäistä sytostaattihoitoa, Arja kävi lääkärin vastaanotolla Vaasassa. Siellä tuli kylmää vettä niskaan.
”Lääkäri kertoi, ettei syöpääni voida koskaan parantaa. Se johtuu tästä syöpätyypistä. Mutta se voidaan saada lepotilaan. Syöpä voi kuitenkin uusia milloin tahansa, tai vaikka kymmenen vuoden kuluttua.”
”Hyvässä lykyssä syöpä ei ehdi uusia elinaikanani. Siihen minä uskon.”
Tämä tosiasia tulee aina olemaan alitajunnassa, ja tietenkin se vaikuttaa suhtautumiseen elämään.
”Ystäväni ja tuttavat ovat kyselleet, pitäisikö minun jutella terapeutin kanssa. Olen vastannut, etten ainakaan vielä tarvitse ulkopuolista kuuntelijaa. Tällä hetkellä minua auttaa, kun kävelen metsässä ja kiroilen. Mutta tietenkin kaikista suurin tuki tulee perheeltäni.”
Ystävät ja karvaturrini ovat myös erittäin suuressa arvossa. Monet soittelevat, tekstailevat ja lähettävät Facebookin kautta voimia. Yksi tekstiviesti on erityisesti jäänyt mieleen:
”Moi! Nyt on tullut aika kaivaa se vahva, bitch-Arja esiin! Se, joka selviää mistä vain.”
”Ensin viesti nauratti, sitten se itketti, lopuksi rauhoitti. Minulla on myös pari voimabiisiä, joita soitan monta kertaa peräkkäin. Elastisen ’Eteen ja ylös’ (tee vastoinkäymisistä voimaa) ja Pave Maijasen ’Elämän nälkä’ Antti Tuiskun versiona.”