Avaruus on Annan työmaa

 

Anna Parikka

Luna-koira auttaa Annaa rentoutumaan usein hyvin hektisen työpäivän jälkeen.
Kuva: Daniels Gillies

Anna Parikka


Kuka: Syntyi v. 1979 ja kasvoi Porvoossa. Muutti Ranskaan tohtoriopintojen yhteydessä v. 2012 ja on siitä lähtien asunut ulkomailla. Asuu nyt pienessä Bluemontin kylässä Yhdysvaltain Virginiassa yhdessä puolisonsa Daniel Gilliesin ja kahden koiransa kanssa.
Tausta: Kauppatieteiden maisteri ja astrofysiikan tohtori.
Ura: Työskenteli muutaman vuoden kirjanpitäjänä ennen kuin astrofysiikka vei hänet mukanaan. Aloitti avaruusuransa USRA-yhdistyksen (Universities Space Research Association) ja Nasan SOFIA-hankkeen (Stratospheric Observatory for Infrared Astronomy) asiantuntijana. Jälkimmäisessä hän huolehti tieteellisistä välineistä ja teleskoopista.
Tykkää: Omaa taiteellisia taipumuksia, aina jokin hanke meneillään. Mielellään myös laulaa, tanssii ja soittaa pianoa.
Sydämen asia: Oppia jatkuvasti uusia asioita. Myös jonkin sortin kielinörtti, hallitsee kymmenen eri kieltä ja parhaillaan opiskelee useita uusia. ”Juuri nyt olen ihastunut baskin kieleen.”
Tällä hetkellä: Työskennellyt tammikuusta 2022 lähtien avaruusinsinöörinä (Spacecraft Subsystem Engineer) OneWeb-avaruusyhtiölle.

 
Koulutus
1999–2005: International Business, Turun kauppakorkeakoulu
2008–2012: Astronomia, Helsingin yliopisto
2012: Fysiikan maisteri sekä tutkimusapulainen, Helsingin yliopisto
2012–2015: Astrofysiikka, Université Paris-Sud 11, Ranska
2015: Astrofysiikan tohtori, Institute d’Astrophysique Spatiale, Ranska
2015–2018: Tutkijatohtori, Universität zu Köln, Saksa

Anna Parikka...


Suomesta: Suomi on kotimaani, eikä se muutu miksikään. Ikävöin kesää, uusia perunoita ja perhettäni. Olen myös huomannut, miten etuoikeutettuja me olemme, kun saamme käydä koulua ja kouluttautua vanhempiemme yhteiskuntaluokasta riippumatta.
Yhdysvalloista: USA on uusi kotimaani, mutta en varmaankaan ikinä amerikkalaistu sielultani. Täällä on paljon asioita, joita en voi käsittää, mutta samalla myös monia mahdollisuuksia, joita ei muualta löydy.
Ilmastosta: Äskettäisellä reissullamme Etelä-mantereelle seurasimme tutkijatiimiä, joka keskittyi tiettyyn kylmissä vesissä viihtyvään miekkavalaslajiin. Juuri tämä laji on kuitenkin häviämässä. Se saalistaa ennen kaikkea jäälauttojen päällä lojuvia hylkeitä, mutta jäiden sulaessa lajin on koko ajan vaikeampi löytää ravintoa. Matkustamisemme aiheuttaa minulle huonoa omaatuntoa, mutta samalla useampien täytyy nähdä, mitä olemme tekemässä planeetallemme.
Avaruudesta: Minua kiehtoo se, ettemme ikinä tule oppimaan kaikkea. En itse haaveile avaruuteen matkustamisesta, vaan haluan olla se, jolla on langat käsissä täällä maan päällä.
Tulevaisuudesta: Tärkeintä on, että kehityt ja viihdyt työssäsi. Kun minusta tuntuu, etten enää opi mitään uutta, on aika siirtyä seuraavaan haasteeseen.
TEKSTI: Sonja Finholm