Anna Parikka viihtyy silti Yhdysvalloissa. Hän on vastikään ostanut Bluemontista vanhan talon amerikkalaisen Daniel-puolisonsa kanssa. Yhteisö on pieni ja nettiyhteys lähes olematon, mutta he ihastuivat kylään juuri talon takia.
”Talo on rakennettu 1830-luvulla, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Talossa riittää korjattavaa ja se on uskomattoman vetoisa ja kylmä, mutta tunnemme täällä olomme kotoisaksi. Enää täytyy vain hankkia generaattori.”
”Kunnallistekniikka eroaa kotipuolesta, täällä meillä on esimerkiksi oma kaivo. Ja kun sähköt ovat poikki, kaikki on nurin.”
Anna sai green cardinsa juuri ennen töiden aloittamista OneWebillä, ja nyt hän on päättänyt hakea Yhdysvaltain kansalaisuutta. Kyse ei ole amerikkalaistumisesta tai Suomen kansalaisuuden luovuttamisesta, vaan lähinnä siitä, että kansalaisuus avaa paljon uusia ovia.
”Esimerkiksi vakituinen työpaikka Nasalla edellyttää Yhdysvaltain kansalaisuutta.”
Uusi koti Yhdysvalloissa ja OneWeb pitävät Annan kiireisenä. Anna matkustaa monta kertaa vuodessa Lontoon pääkonttoriin, mutta samalla hänellä on mahdollisuus työskennellä kotoa käsin. Akateeminen ura on johdattanut hänet tänne, ja nykyään hän on iloinen siitä, että astui yritysmaailmaan.
”Tutkimustyössä on parasta jatkuva oppiminen, mutta samalla akateemisessa maailmassa ollaan varsin juuttuneita rakenteisiin ja aina riippuvaisia ulkoisesta rahoituksesta. Välillä sitä myös jumittui ajattelemaan, että hankkeilleen on aikaa vaikka kuinka.”
Ilmapiiri aiheutti Annalle stressiä.
”Halusin jatkaa eteenpäin, mielellään nopeasti. Tunsin jo SOFIA-hankkeen aikana, että olin päätynyt oikeaan paikkaan. Kun muiden mielestä asiat etenivät liian nopeasti, minä olin innokas soveltamaan kaikkea oppimaani.”
Anna kertoo ensimmäisestä kohtaamisestaan avaruuden kanssa:
”Kun olin 10-vuotias, ystäväni isä lähti työmatkalle Amerikkaan ja vieraili Houstonin avaruuskeskuksessa. Hän toi tuliaisena pakastekuivatut astronauttijäätelöt tyttärelleen ja minulle.”
Silloin – ja vielä monta vuotta myöhemminkin – avaruuden parissa työskenteleminen tuntui utopialta. Anna Parikka on itse asiassa kerran hakenut astronauttiohjelmaan, mutta hän ei päässyt valintaprosessin seuraavalle kierrokselle. Silloin ohjelmaan haki 23 000 henkilöä.
Lähimmäksi avaruutta Anna on päässyt 13 km korkeudessa SOFIA-tutkimusaseman kyydissä.
”Minun roolini on selvästi olla täällä alhaalla ja huolehtia siitä, että kaikki sujuu niin kuin pitää. Viihdyn parhaiten ongelmanratkaisijan roolissa.”
Anna Parikka ei halua, että hänet lokeroidaan. Hän kertoo päätyneensä avaruustutkimukseen sattuman kautta ja että hän olisi aivan yhtä hyvin voinut valita toisen uran. Silti jokin astronomiassa ja avaruudessa selvästi kiehtoi häntä ja kutitteli hänen intoaan oppia jatkuvasti uutta.
”Olemme tähän mennessä tutkineet ainoastaan minimaalisen osan avaruudesta emmekä tule ikinä tietämään kaikkea. Se on uskomattoman jännittävää!”
