Ebba Brahe syntyi aatelissukuun vuonna 1596. Isä Magnus ja isänisä Per Brahe olivat kreivejä, isänäiti Beate kuului Stenbockin vapaaherrasukuun. Äiti Brita syntyi Leijonhufvudin kreivisukuun, äidinäiti Ebba Lilliehöökin ritarisukuun.
Ebba Brahella oli suora yhteys kuningasperheeseen, sillä hänen äidinisänsä Sten Leijonhufvud oli Kustaa Vaasan lanko. Pietari Brahe nuorempi – joka syntyi v. 1602 ja tuli sittemmin tunnetuksi Suomen kenraalikuvernöörinä – oli hänen serkkunsa.
Ebba syntyi äidinäitinsä maatilalla Lärjeholmissa lähellä Norjan rajaa. Paikkakunta oli luultavasti tarkkaan harkittu. Elettiin levottomia aikoja, sillä Ebban synnyinpäivänä 16. maaliskuuta Pälkäneen käräjillä suoritettiin tutkinta sen johdosta, että sotilaat olivat raa’asti pahoinpidelleet Pakkalan kylän naisia ja miehiä sotavasaroin ja solmuruoskin. Tämä oli yksi tapahtumista, joka edelsi niin kutsuttua nuijasotaa.
Ebbasta tuli 15-vuotiaana v. 1611 kuningatar Kristiinan hovineiti Brita-äidin kuoleman jälkeen. Tätä kautta hän oppi tuntemaan kuninkaalliset lapset, heidän joukossaan vuotta vanhemman kruununprinssi Kustaa Aadolfin.
Kaarle IX kuoli vielä samana vuonna ja Kustaa II Aadolfista tuli kuningas, vaikka hän joutui teini-ikäisenä odottamaan kuninkuuden täysiä valtuuksia.
Kustaan ja Ebban tunnettu rakkaustarina on innoittanut monia kirjailijoita. Rakkaus oli selvästi molemminpuolista. Vuonna 1612 lähettämässään kirjeessä Kustaa kutsui Ebbaa ”sydämensä rakastetuksi” ja muistutti häntä tämän lupauksesta puhua isänsä kanssa – oletettavasti kosinnasta.
Kristiina-äiti, leskikuningatar, sen sijaan vastusti liittoa. Vain ruhtinaan tytär olisi tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Kustaa aneli kirjeitse Ebbaa, ettei hän kuuntelisi hovin väkeä, joka ”yrittää kääntää sinut pois luotani”. Syntyi valtakamppailu, jonka Aadolf II lopulta hävisi äidilleen; kuningas meni naimisiin Maria Eleonooran, Brandenburgin vaaliruhtinaan tyttären kanssa.
Jakob de la Gardie lähestyi Ebban isää ja sai liitolle siunauksen, vaikka kuningas vielä vokotteli Ebbaa. Jakob oli niittänyt mainetta sotamarsalkkana mm. Novgorodin ryöstöretkellä.
Jakobin isä oli ranskalainen sotapäällikkö Pontus de la Gardie, joka oli päätynyt Ruotsiin sotavankina. Jakobin äiti Sofia Johansdotter oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, mutta hän oli Juhana III:n tunnustama tytär. Tästä syystä Jakob muutti vanhempiensa kuoleman jälkeen äidinäitinsä Kaarina Hannuntyttären luokse Suomeen; Kaarina omisti maatiloja mm. Paraisilla, Pirkkalassa ja Kangasalalla.
Ebban ja Jakobin kohtaaminen sujui hyvin, ja häitä vietettiin Tukholman suurkirkossa juhannuspäivänä 1618. Kustaa II Aadolf oli kutsuttu, mutta tärkeät asiat kuulemma pakottivat hänet merelle samana päivänä.
Ebban ja Jakobin avioliitto oli ilmeisesti onnellinen. Heille syntyi 14 lasta, joista seitsemän selviytyi aikuisikään. Lapsena kuolleen Pontus-esikoisen ympärillä vallinnut hiljaisuus viittaa siihen, että hän oli sairaalloinen tai vammainen.
Jakob oli käytökseltään leppoisa ja teki perheen kodista seurapiirielämän keskuksen. Kuningatar Kristiina kuvaili Jakobia avoimeksi, puheliaaksi ja teeskentelemättömäksi henkilöksi, jolla saattoi myös olla kiivas luonne.
Jakob esitetään pidettynä ja kunnioitettuna aviomiehenä ja isänä.
”Jakobin ja Ebban avioliitossa on selkeitä merkkejä siitä, että Jakob todellakin välitti Ebbasta suuresti. Kun Ebba oli kipeä tai makasi lapsivuoteessa, Jakob päätti pysyä hänen rinnallaan velvollisuuksistaan huolimatta”, kertoo Svante Norrhem, joka on kirjoittanut Ebbasta elämäkerran.
Ebba ilmaisi vastaavalla tavalla rakkauttaan ja huolehti Jakobista, kun tämä sairastui harmaakaihiin 1620-luvulla. Ebba joutui myöhemmin syöttämään häntä kuin lasta ja opastamaan hänet joka paikkaan. Kaikesta huolimatta Jakob säilytti hyväntuulisuutensa, ja Norrhemin mukaan Ebba ylisti hänen kärsivällisyyttään.
Ebba Brahe ja Jakob de la Gardie omistivat valtavia tiluksia valtakunnan länsi- ja itäosissa. Palveltuaan Tallinnan ja Riikan kuvernöörinä Jakob asettui perheineen Tukholmaan. Avioparin talonrakennushankkeesta muodostui Ruotsin puhutuin, ja heidän kotinsa tunnettiin Makalös-palatsina (suom. verraton).
Sijainti Kungsträdgården-puutarhan vieressä oli erinomainen perheelle, joka halusi esitellä voimaansa ja loistoaan. Palatsin kattoterassilta oli upea näkymä kuninkaalliseen palatsiin. Rakennusta kannatteli 18 000 puupaalua. Viidennen kerroksen huipulle rakennettiin huvimaja. Portaalipylväitä koristivat kiveen hakatut kanuunat. Kivityötaide, veistokset, ikkunoiden kehykset ja kartussit muodostivat rakennuksen koristeelliset yksityiskohdat – kaikki parhaimpien taiteilijoiden ja käsityöläisten luomuksia.
Ebba Brahe oli hyvin tietoinen asemastaan ja varmisti, että se näkyi. Kaiken tuli olla parasta ja hienointa, kustannuksista viis. Perheen elämää ei voinut jakaa yksityiseen ja julkiseen, sillä palatsissa oli peräti 78 työntekijää, kertoo v. 1652 peräisin oleva luettelo. Työntekijät saivat ilmaisen ruoan lisäksi usein ilmaiset vaatteet ja kengät.
Ebballa oli päivittäisiä askareita varten apunaan useita hovineitoja, paašeja, lakeijoita ja yksi kamarirouva. Jakobin ympärillä pyöri hovijunkkareita, henkivartijoita, kamaripalvelijoita ja kamarirenkejä. Monet heistä olivat aatelisia, minkä takia heidän ylläpitämisensä oli erityisen kallista.
Svante Norrhem kertoo, että Ebba piti koriste-esineistä ja keräsi koko elämänsä ajan lasi- ja norsunluuesineitä, simpukoita ja jalokiviä. Makalös-palatsin puistossa kasvoi ruusuja ja muita koristekasveja – jopa siihen aikaan harvinaisia tulppaaneja.
Ebba seurasi uusinta muotia ostamalla lukuisia muotikuvia. Kun hänen poikansa kävi Pariisissa, poika joutui palattuaan kuvailemaan äidilleen pikkutarkasti kaupungin hattumuotia.
Jakob yritti väitetysti saada Ebban hillitsemään menoja, usein turhaan. Jos heillä oli erimielisyyksiä, Ebba kirjoitti omia velkakirjoja esimerkiksi tilauksista, joiden hän katsoi olevan ehdottoman tarpeellisia tyttäriensä häitä varten.
Samalla Ebban tehtävänä oli palatsin emäntänä toimia työnjohtajana ja huolehtia raha-asioista. Ebba allekirjoitti yleensä kirjanpitoasiakirjat, ja hän oli selkeästi sekä yritteliäs että tehokas työnjohtaja.
Ebba Brahen suurin ilonaihe ja samalla suurin huolenaihe olivat lapset, ennen kaikkea lempipoika Magnus Gabriel. Kaunis, vaaleahiuksinen, 12-vuotias Magnus Gabriel piti valtiopäiville vanhempiensa ylpeydeksi latinankielisen puheen Kustaa II Aadolfin hautajaisten yhteydessä v. 1634 – puheen äitinsä aiemmasta suuresta rakkaudesta.
Magnus Gabriel saavutti suurimman voittonsa, kun kuningatar nimitti hänet suurlähettilääksi Ranskaan v. 1646. Kyseessä oli yksi sen ajan ylenpalttisimmista tapahtumista. Seurueeseen kuului 126 henkilöä. Magnus Gabriel huvitteli ruhtinaallisesti Pariisissa ja kirjoitti valloituksistaan voitonriemuisesti morsiamelleen, Pfalzin kreivitär Maria Eufrosynelle.
Magnus Gabrielilla oli kuitenkin äkkipikainen puoli. Hän sai päähänsä, että kuningatar Kristiina oli syyttänyt häntä petoksesta, mikä raivostutti kuningattaren. Hän vaati välittömästi saada tietää, kuka oli sanonut mitäkin, minkä jälkeen Magnus Gabriel osoitti henkilöä, joka jyrkästi kielsi kaiken.
Jos Magnus Gabriel olisi tullut järkiinsä, hän olisi ehkä voinut pelastaa tilanteen, Svante Norrhem kirjoittaa, mutta sen sijaan hän muutti tarinaansa monta kertaa. Kristiinan ja Magnus Gabrielin suhde muuttui hyiseksi. Ebba-äiti teki kaikkensa saadakseen poikansa jälleen kuningattaren suosioon, mutta tuloksetta.
Vuodesta 1652 muodostui surun vuosi. Perheessä oli useita kuolemantapauksia, muun muassa 69-vuotias Jakob. Muutama viikko ennen kuolemaansa 19. kesäkuuta Jakob sai kuningatar Kristiinalta lahjoituskirjeen, joka antoi hänelle oikeuden perustaa kaupungin Pedersöreen. Ebba nimesi kaupungin miehensä mukaan Jakobstadiksi (Pietarsaari).
De la Gardien suku oli omistanut keskiaikaisen Läckön linnan v. 1615 lähtien. Tänne, Vänern-järven rannalle, Magnus Gabriel sai oikeuden rakennuttaa vanhan Lidköpingin paikalle Nya Lidköpingin. Suunniteltua asemakaavaa ei jostain syystä käytetty, vaan sitä sovellettiin sen sijaan toiseen suvun rakennuttamaan kaupunkiin, Pietarsaareen.
Leskeksi jäänyt Ebba Brahe jatkoi perheen kartanoiden, maatilojen, useiden rautaruukkien ja kaivostoiminnan pyörittämistä tavalla, joka teki hänestä varsinaisen teollisuusjohtajan. Hän kuoli v. 1674. Pietarsaaressa Ebbaa ei ole unohdettu. Ebba Brahesamfundet -yhdistyksen lisäksi hänen ja Jakobin muisto elää mm. Ebba Brahen puistikossa, Jaakonkadussa ja De La Gardienkadussa.
Muutamia Ebba Brahen ja Jakob de la Gardien sukulaisia
Sigrid Schauman, taiteilija, jonka isänäidin äidinisän äidinäidin äidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Gustaf Mannerheim, presidentti ja Suomen marsalkka, jonka isänisän äidinisän isänäidin äidinäidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Märtha von Born, (myöhemmin Henriksson), asui Pietarsaaressa, isänisän äidinisän äidinisän äidinäidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Olof Palme, Ruotsin pääministeri, jonka isänäidin isänäidin isänäidin isänäidin äidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Jörn Donner, kirjailija ja elokuvaohjaaja, jonka äidinisän isänäidin isänisän äidinäidin äidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Yrsa Stenius, kirjailija ja toimittaja, jonka äidinisän äidinisän äidinisän äidinisän äidinäidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Michael Monroe (Matti Fagerholm), rock-muusikko, jonka isänäidin äidinisän isänisän isänäidin äidinisän vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Matti Klinge, historian professori, jonka äidinisän isänäidin isänisän äidinäidin äidinäidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Linus Torvalds, IT-nörtti, jonka isänäidin isänäidin isänäidin isänäidin isänäidin äidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
Anneli Carlson-Suojoki, Pietarsaaressa asuva eläköitynyt kulttuurityöntekijä, jonka isänisän isänisän isänäidin isänisän äidinäidin vanhemmat olivat Ebba ja Jakob.
