Elämää kielirajalla

”Vasta kun luin satuja ja lauloin lasten kanssa, opin kunnolla ruotsia”

 

Yksityisen päiväkodin uranuurtajia
Sten ja Marketta avioituivat v. 1968 (niin, he viettävät kultahäitä tänä vuonna), ja Marketta oli tuolloin muuttanut Småböndersiin. Heille syntyi kolme poikaa, Klaus (1970), Tony (1972) ja Sebastian (1981). Poikien monilla samanikäisillä leikkikavereilla oli myös suomenkieliset äidit. Widjeskogien kotona pojat ovat saaneet suomen kielen äidinmaidossaan.

”Suomi oli kaikilla kolmella vahvempi kuin ruotsi heidän aloittaessaan koulun, vaikka arkea on täällä kotona eletty molemmilla kielillä”, Marketta kertoo.

Sama tilanne oli kylässä muillakin, ja 1970-luvun alussa eräs suomenkielinen äiti kysyi Marketalta, voisivatko he käynnistää yhdessä ruotsinkielisen päiväkerhon Småböndersin lapsille.

”Täällä kylässä oli monta suomenkielistä äitiä, jotka halusivat lapsensa oppivan ruotsia, ja siksi aloitimme omatoimisesti yksityisen päiväkerhon. Nykyään voi kuulostaa kummalta, että me vain ryhdyimme toimeen riitelemättä kenenkään kanssa tai vaatimatta mitään kunnalta, mutta me aloitimme pienimuotoisesti omin rahoin”, Marketta sanoo.

Småböndersin leikkikoulu toimi aluksi talkoovoimin kahtena päivänä viikossa. Marketta ja muut äidit hoitivat sekä hallinto- että opetustehtävät. Ja hyöty oli molemminpuolinen.

”Vasta kun luin satuja ja lauloin lasten kanssa, opin kunnolla ruotsia. Vaikka olen toiminut opettajana koko ammattiurani, minun on myönnettävä, ettei koulussa valitettavasti opi puhumaan muita kieliä.”

Marketta otti vähitellen selvää, miten toimintaan voisi saada tukea, ja leikkikoulu yhdistettiin kylän alakouluun.

”Opetustoiminnan käynnistämisestä ja koulutuksessa opittujen teorioiden soveltamisesta käytäntöön oli minulle hyötyä.”

 

sprakgranskarta_fi.jpg

Kuva: Karolina Isaksson

 

Kuntarajat nyt vahvempia
Leikkikoulu elää edelleen, nyt Småböndersin Småbo-päiväkotina ja Blåklockan-esikouluna. Alakoulu sitä vastoin lakkautetaan syksyllä 2018 Kruunupyyn kunnanvaltuuston joulukuussa 2017 tekemän päätöksen mukaan. Småböndersin 18 alakoululaista alkavat näin ollen kulkea Teerijärven kouluun. Yläkoululaiset ja lukiolaiset ovat 1970-luvulta lähtien kulkeneet kouluun Kruunupyyn keskustaan, 100 km joka päivä.
”Se on yksi syy, miksi suomenkielisiä vaimoja ei enää ole yhtä paljon täällä Småböndersissä. Nuoret kulkevat Kruunupyyssä, jossa heidän ystäväpiirinsä on”, Sten selittää.

Småbönders on tyypillistä rajaseutua siinä mielessä, että kylän noin 300 asukkaan kyläidentiteetti on kuntaidentiteettiä voimakkaampi. Maantieteellinen etäisyys Kruunupyyn keskustaan on vaikuttanut kyläläisten haluun päättää itse omista asioistaan.

Marketta toimi pitkään aktiivisesti Kruunupyyn kuntapolitiikassa. Hän ei halua nostaa pintaan vanhoja tai uusia riitoja ja haluaa mieluummin kiittää Kruunupyytä.
”Kruunupyylle on kunniaksi, että minä småböndersiläisenä suomenkielisenä naisena sain mahdollisuuden toimia kaksi kautta kunnanvaltuuston puheenjohtajana.”

 

Huumoria murteella
Småböndersin yhdistyselämä toimii murteella. Småböndersin nuorisoseuran revyy on tärkeä osa kylän identiteettiä. Viime vuoden revyyn Ansäsdsengan (Annorlunda gängad, Vääränkätinen) kaikki seitsemän esitystä olivat loppuunmyytyjä. Tämän vuoden revyy esitetään huhtikuussa ja odotukset ovat korkealla.

”Muualta revyytä katsomaan tulleet voivat ajatella, että suomenkielisistä lasketaan rohkeaa leikkiä. Täällä kukaan ei reagoi niin, koska elämme niin liki toisiamme”, Sten sanoo.

Hän myöntää huumorin olevan erilaista ruotsiksi tai suomeksi. Vitsit eivät aina osu oikeaan, kun ne ylittävät kielirajat.

”Esimerkiksi kun tapaan veljeni, emme sano yhtään järkevää sanaa toisillemme, eikä Marketta ymmärrä, miksi aina vaan puhumme sillä lailla.”

Tv-tottumukset ovat toinen asia, jossa Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkieliset yleensä eroavat toisistaan. Siitä Widjeskogit ovat yhtä mieltä.

”Katsomme enimmäkseen Suomen tv:tä, mutta kun haluamme katsoa hiihtoa, joudumme nykyään turvautumaan Ruotsin tv:seen ja Eurosportiin”, Sten sanoo.

”Uutiset katson suomeksi, mutta viihdeohjelmissa pidän Ruotsin tv:tä parempana. Suomessa ei osata tehdä sellaisia ohjelmia kuin Vem vet mest tai Allsång på Skansen”, Marketta sanoo.

duvi_180110-1_0021_webb.jpg

Kultahäät ovat tulossa 50 aktiivisen, keskustelun ja huumorin täyttämän vuoden jälkeen. Kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta vievät perhettä eteenpäin.
Kuva: Karolina Isaksson
TEKSTI: Johan Svenlin KUVAT: Karolina Isaksson