Muutamia Elvira Sundellin sukulaisia:
- Gurli Dumell, kulttuurihenkilö, jonka isä on 4. serkku Elviralle.
- Björn Vikström, piispa, jonka äidinäiti on 4. serkku Elviralle.
- Michael Djupsjöbacka, entinen kunnanjohtaja, jonka äiti on 5. serkku Elviralle.
- Lars-Johan Sandvik, kirkkoherra, jonka isänäiti on 5. serkku Elviralle.
- Linus Torvalds, it-nörtti, jonka äidinisä on 6. serkku Elviralle.
- Andy Sundqvist, artisti, jonka isänäidinisä on 6. serkku Elviralle.
- Gösta Willman, kaupunginjohtaja, jonka isänäiti on 7. serkku Elviralle.
- Juha Sipilä, pääministeri, jonka isänisä on 7. serkku Elviralle.
- Marketta Widjeskog, entinen opettaja ja kunnallispoliitikko, jonka isänisä on 7. serkku Elviralle.
- Juha Tainio, entinen radiotoimittaja, joka on 8. serkku Elviralle.
- Olof Palme, entinen pääministeri, jonka isänäiti on 10. serkku Elviralle.
Kuka Elvira oli? Välähdyksiä siitä löytyy Vexala byaforskare -kotiseutututkijoiden kirjoituksista ja Elviran tavanneiden henkilöiden kertomuksista.
Elvira ei koskaan perustanut omaa perhettä vaan asui ja työskenteli farmilla vanhempiensa kanssa. Edward kuoli 83-vuotiaana v. 1955, jolloin Elvira oli 49. Isän kuoleman myötä päävastuu farmista siirtyi Elviralle, äiti sairasti Parkinsonin tautia. Tuolloin he olivat ostaneet maatilan myös Opotikista, noin 10 km päästä pohjoiseen.
Sinne äiti ja tytär asettuivat ja siellä Hilma Sundell kuoli 97-vuotiaana v. 1976. Elvira oli tuolloin 70-vuotias ja hoiti tilaa vielä muutaman vuoden ennen kuin hän viimein myi perheen elämäntyön.
Voisi luulla, että Elvira olisi nyt ryhtynyt viettämään hiljaista eläkeläiselämää, mutta kävikin päinvastoin. Nyt hänellä oli viimein aikaa tehdä asioita, joista hän oli unelmoinut. Vuosikausien spartalainen elämä oli ilmeisesti kartuttanut lihavan pankkitilin. Kerrotaan myös, että hän oli tehnyt onnistuneita osakekauppoja ja myynyt maata hyvään hintaan, kun maatilaa ympäröivät yhdyskunnat olivat laajentuneet.
Vuonna 1987 hän osti huvilan Waiotahi Beachin rannalta, josta avautui näkymä Tyynelle valtamerelle. Hän oli kautta vuosien lukenut innokkaasti ja ollut kiinnostunut eri maista ja kansoista. Hän alkoi matkustella laajalti, kävi synnyinpaikallaan Etelä-Afrikassa, järvellä jonka vedenpintaa hänen isänsä oli kerran laskenut, Intiassa Hugo-veljen hautapaikalla.
Elvira kierteli Etelä-Amerikassa ja Afrikassa, kävi Galápagossaarilla, Alaskassa, Havaijilla, Kaukoidässä, junalla Kanadan ja USA:n poikki ja Siperian rataa Venäjän halki. Tietenkin hän kävi myös Vexalassa. Hän palkkasi heikentyneen näkönsä vuoksi kaksi hoitajatarta auttamaan itseään.
Elvira otti Vexalan käynneillään puheeksi, että hän halusi myöntää rahaa talon pystyttämiseksi isänsä ja itsensä muistolle. Hän olisi mieluiten nähnyt oman sukutalonsa säilyvän, mutta niin ei käynyt. Kyläyhdistyksen tontille rakennettiin hänen lahjoitusvaroillaan sen sijaan ns. Siirtolaistalo Elvira.
Talo vihittiin käyttöön v. 2004, ja siellä on mm. kylätutkijoiden arkisto ja majoitusmahdollisuus kuudelle sekä kokoustilat 30 hengelle. Elvira kävi Vexalassa viimeisen kerran 93-vuotiaana v. 1999 ja kuoli tammikuussa 2000.
Päälähteenä on artikkeli ”Emigrant Elvira Sundells berättelse”, kirj. George E. Sundqvist julkaisussa Vexala by – förr och nu, joka on järjestyksessään neljäs Vexala byaforskare -yhdistyksen julkaisuista, ilmestyi v. 2001.
