Mansikkakasveja ensimmäisenä intiaaneilla
Intiaanit viljelivät ensimmäisinä ”mansikkakasvia”, pohjoisamerikkalaista virginianmansikkaa Fragaria virginianaa. Mutta ensimmäiset Eurooppaan tuodut amerikkalaiset mansikat tulivat Chilestä, Fragaria chiloensis. Ranskalainen upseeri Amédée-François Frézier (1682–1773) oli matkustanut Etelä-Amerikkaan juuri muun muassa etsimään mielenkiintoisia kasveja, ja hän toi mukanaan näitä mansikoita v. 1714.
Kerrotaan, että Frézier onnistui pitämään viisi mansikantainta elossa kuuden kuukauden merimatkalla Chilestä Marseilleen. Hän antoi kaksi tainta avustajalleen, Roux de Valbonnelle, tämän luovuttua osasta juomavedestään, jotta taimet saisivat riittävästi vettä. Kasvi levisi nopeasti muualle Eurooppaan näiden viiden taimen avulla. Chileläiset mansikat eivät kuitenkaan koskaan tuottaneet hedelmää, sillä Frézier oli tuonut vain emikasveja.
Uudisasukkaat toivat Amerikasta kuitenkin toisenkin mansikan, intiaanien Fragaria virginianan. Sitä ei pidetty mitenkään erityisenä, mutta kun sen hedetaimia kasvatettiin yhdessä chileläisten emitaimien kanssa, tulokseksi saatiin nykyinen mansikka, Fragaria ananassa, ”ananas-mansikka”. Uusi kasvi oli suurimarjainen kuten chiloensis, mutta maultaan se muistutti enemmän virginianaa.
Mansikka nousi nopeasti suosituksi, ja sen järjestelmällinen jalostus alkoi eri tahoilla nopeasti.
