Häät Tottesundissa

Tottesundin kartano Maksamaalla oli koristeltu häitä varten 10.6.1892. Jean Sibelius ja Aino Järnefelt solmivat kartanossa elinikäisen avioliiton – Jeanin poismeno oli 65 vuoden ja Ainon 77 vuoden päässä.

Paikalla oli vain lähiperhe; Jeanin puolelta Linda-sisko ja Christian-veli. Aino oli ommellut itse hääpukunsa, ja hääkimppu koostui kieloista. Parin vihki vaasalaispastori Nyholm. Aino halusi ”yksinkertaisen ja viihtyisän” juhlan ilman turhia seremonioita.

Jean antoi Ainolle häälahjaksi kultaketjun, jota hänen äitinsä oli käyttänyt omissa häissään. Harmikseen hän oli unohtanut korun kotiin, joten se saapui jälkikäteen postissa.

Jeania ja Ainoa ei usein yhdistetä Pohjanmaahan, mutta molemmilla on seudulle merkittäviä sukusiteitä. Esimerkiksi Jeanin äidinisä Gabriel Borg syntyi Oulussa ja oli Uudenkaarlepyyn kirkkoherrana 1845–1850. Jeanin Maria-äiti (synt. 1841) asui lapsena kaupungissa viisi vuotta, ja myös kaksi Jeanin enoista syntyi siellä.

Jeanin äidinisän isä, myös nimeltään Gabriel Borg, syntyi Pyhäjoella, ja äidinisän äiti Maria Chydenius Kokkolassa. Maksamaalla syntyneen äidinisän isänäiti Katarina Ruuthin isä ja isänisä toimivat pappeina Oravaisissa ja Vöyrillä.

Jeanin äidinäiti Katarina muutti leskeksi jäätyään lapsineen Hämeenlinnaan lähelle omaa sukuaan. Maria-tytär, 20, avioitui kaupunginlääkäri Christian Gustaf Sibeliuksen, 40, kanssa 1862. Avioliitto oli onnellinen mutta lyhyt, sillä Christian kuoli lavantautiin katovuonna 1868 saatuaan tartunnan potilailtaan. Parilla oli tuolloin kaksi lasta, Linda ja Johan (joka myöhemmin alkoi kutsua itseään Jeaniksi), ja kolmas tulossa.

Jean Sibelius oli isänsä puolelta itäuusmaalainen. Hänen isänisänsä syntyi Lapinjärvellä Sibben taloon, mistä sai alkunsa Sibelius-nimi. Sibben tila on edelleen suvun omistuksessa.

Aino Järnefelt polveutui isänsä ja äitinsä puolelta saksalaisista aatelissuvuista. Isän suvussa oli kuitenkin vahva pohjalaisyhteys, sillä esi-isä Gustav Järnefelt oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin luutnantti. Hänen poikansa Gustav nai kokkolalaisen Marie Sanderin, jonka äiti oli Tjärusta ja isä Norrenasta. Pari osti Sandbackan tilan Kruunupyystä.

Gustav ja Marie Järnefeltin Olof-poika syntyi Kokkolassa, pojanpoika Adolf Mikkelissä ja pojanpojanpoika Gustav Adolf Rantasalmella. Jälkimmäinen toimi sotilasuransa jälkeen Karjalan eteläisen kihlakunnan kruununvoutina, ja hänen Alexander-poikansa oli Ainon isä. Alexander kävi Savonlinnan yläalkeiskoulun ja kouluttauduttuaan Pietarin tykistöakatemiassa työskenteli Nikolajevskin akatemian geodeettisella osastolla.

24-vuotias Alexander Järnefelt avioitui venäläis-ruotsalais-balttilaisen Elisabeth Clodt von Jürgensburgin, 18, kanssa. Elisabethin suvussa oli useita taiteilijoita, mm. Pjotr (kuvanveistäjä, kesähuvila Uudessakirkossa), Konstantin (Venäjän ensimmäinen puunkaivertaja ja puupiirtäjä, Ainon äidinisä), Mikael (taiteilija) ja Olga (taidemaalari, Ainon täti).

Alexander ja Elisabeth Järnefeltistä sekä heidän tunnetuista lapsistaan on julkaistu useita kirjoja. Heidän lapsiaan olivat mm. kriitikko ja kääntäjä Kasper, kirjailija Arvid, taiteilija Eero, säveltäjä-kapellimestari Armas ja tytär Aino, Jean Sibeliuksen puoliso.

Suomalaisuuspiirit ovat mielellään nostaneet esiin Järnefeltin perhettä. Alexander oli suomalaismielinen, kun taas Elisabeth keräsi ympärilleen tolstoilaisessa vapaassa hengessä suuren taiteilijapiirin. Eräs hänen uskotuistaan oli Johannes Brofeldt (Juhani Aho). Perhe oli käytännössä monikielinen. Jean kirjoitti Ainolle ruotsiksi, kun taas Aino vastasi suomeksi.

Alexander saavutti urahuippunsa 61-vuotiaana 1894, kun hänet nimitettiin senaatin sotilasasiain toimituskunnan päälliköksi, mikä vastaa puolustusministeriä. Tätä ennen hän oli kuusi vuotta 1888–1894 Vaasan läänin kuvernööri. Tämä seikka sitoi tosissaan Ainon ja Jeanin kohtalon Pohjanmaalle.

Alexanderin ja Elisabethin avioliitto oli käytännössä hajonnut heidän muuttaessaan Vaasaan. Alexander oli työskennellyt kauan ulkomailla, ja Elisabeth oli kulkenut omia polkujaan. Aino, isän suosikki, joutui pitkälti hoitamaan vanhempiensa välistä viestintää.

Lapset kääntyivät isäänsä vastaan, kun he saivat tietää tämän suhteesta taloudenhoitajaan, leskirouva Anna Lundgreniin (vaasalaislähtöinen, o.s. Fröjdman, Järnefeltin sisarukset kutsuivat häntä nimellä ”Lundis”). Anna oli Alexanderin seuralaisena tämän toipuessa halvauksesta. Heidän Magda-tyttärensä syntyi 1891.

Aino ja Jean tapasivat Helsingissä, kun Armas kutsui opiskelutoverinsa ja hyvän ystävänsä Jeanin vierailulle perheen kotiin. Jean häikäistyi Ainosta niin, että haparoi viulua soittaessaan. Ihastus oli molemminpuolista, muttei kehittynyt pidemmälle, sillä Jean lähti syksyllä 1889 opiskelemaan Berliiniin.

Sen sijaan Ainoa kosiskeli Vaasassa sitkeästi mutta ilman vastakaikua Ossian Husberg (myöh. Ansas), alkuperäisen Poh­jalainen-lehden perustaja. Aino ei juurikaan viihtynyt Vaasassa sen pinnallisen seuraelämän takia. Hän omistautui Elli-siskonsa kanssa musiikille, ja molemmat olivat aktiivisia kaupungin musiikillisessa yhdistyksessä. He järjestivät arpajaisia Waasan työväenyhdistyksen hyväksi, ja heidän äitinsä teki aloitteen ”Työläisvaimojen ompeluseurasta”.

Jean saapui kesällä 1890 Vaasaan soittaakseen Järnefeltin veljesten kanssa ja yöpyi perheen vinttikamarissa. Aino säesti Jeania pianolla ja hyvästeli hänet kyyneleet silmissä. Jean kertoi Ainolle myöhemmin, että rakasti häntä jo tuolloin. Hän oli päättänyt olla näyttämättä tunteitaan, sillä hän halusi omistautua täysin musiikille.

Jean kuitenkin kosi Ainoa, kun he muutaman viikon päästä kohtasivat Helsingissä. Aino suostui, mutta kihlaus pidettiin salassa. Jean oli saanut mainetta lupaavana lahjakkuutena, mutta hänet tunnettiin myös railakkaana juhlijana ja tuhlurina. Ainon isä ei hyväksyisi sellaista vävyä.

Pari vietti paljon aikaa yhdessä kesällä 1891 Tottesundissa, Järnefeltien kesäpaikassa Maksamaalla. Sitten Jean muutti Evelina-tätinsä luokse Loviisaan keskittyäkseen jättimäi-seen ”Kullervo”-sinfoniaan. Sen ensiesitys huhtikuussa 1892 saavutti valtaisan suosion, ja Jeanille tarjottiin opettajan töitä musiikkiopistossa ja Robert Kajanuksen orkesterikoulussa.

Alexander Järnefelt antoi tämän myötä lupansa vihkimiselle.

Vaasassa järjestettiin kesäkuussa 1894 kahdeksas valtakunnallinen laulu- ja soittojuhla, johon osallistui lukuisia silloisia musiikin suuruuksia. Tapahtuman kohokohta oli Hietalahden puiston päätöskonsertti, johon Jean osallistui vetonaulana lankonsa Armas Järnefeltin kanssa. Yleisöä oli huimat 5 000 henkilöä.

Konsertissa kuultiin molempien säveltäjien kantaesitykset, Jeanilta ”Improvisaatio orkesterille”, kahdeksanminuuttinen myöhäisromanttinen teos, joka tuli myöhemmin tunnetuksi ”Kevätlauluna”. Armas esitti sinfonisen runon ”Korsholma”, viitaten Korsholman vallien muistomerkkiin, joka oli komein menoin paljastettu hieman aiemmin.

Ystävysten kilpailuasetelma oli käsin kosketeltavissa. Jean johti teoksensa loistavasti ilman partituuria. Vasabladet kirjoitti melodioiden olleen ”niin yksinkertaisia ja lumoavan kauniita, että ne lähes syöpyivät muistiin”.

Tästä huolimatta esityksen vastaanotto kalpeni ”Korsholman” rinnalla, jota Vasabladet kutsui ”todelliseksi mestariteokseksi”. Armas Järnefeltin teos otettiin niin innolla vastaan, että Jean pettyi oman teoksensa jäädessä sen varjoon.

Suomalaissukujen usein tiiviit yhteydnäkyvät siinä, että Jeanin käly Nelma Swan (Christian Sibeliuksen vaimo) oli Ainon kälyn Saimi Swanin (Eero Järnefeltin vaimo) sisko. Molemmat olivat Carl Gustav Swanin (synt. Maalahdessa) ja Emilie Christina Malinin (synt. Vaasassa) yhdeksän tyttären lapsikatraasta.

Kälyjen isänisä Edvard Svahnilla on paikka Pohjanmaan paikallishistoriassa, sillä hän saapui Purmoon papiksi 1844. Hän kuoli keuhkotautiin viisi vuotta myöhemmin. Sisartensa tavoin Edvard varttui Uudessakaarlepyyssä, ja isoveli Johan Isakin sanottiin olevan koko maan kaunein mies.