Hjulforsin muistoja
Kun Juha nyt miettii kokemuksiaan, kieli on keskeinen teema.
”Isänäiti oli Kannuksen ensimmäisiä lestadiolaisia. Muistan, kun matkasimme Hjulforsiin Ähtävälle isänäidin siskon Marian hautajaisiin. Isoäidin ja tämän sisarusten lempiveli saarnasi [artikkelin alussa mainittu Isak Fellman]. Tupa oli täynnä väkeä, siellä saarnattiin ja laulettiin koko päivä Ähtävän ruotsilla, kyllä totisesti sain sinä päivänä kielikylpyä.”
”Opin helposti virsiä, kun siskoni lauloi niitä kanssani. Pystyin sillä tavoin painamaan sanat mieleeni, mutta valitettavasti menetelmä ei toiminut koulun kokeissa. Lukihäiriöni ei silti ole estänyt radiotoimittajan työtä, siinä ei lueta käsikirjoituksia vaan luodaan uutta siinä hetkessä.”
Kirkonkylän kestikievaria pitänyt Juhan äidinisä ”Kevarin Juhani” on myös osoittautunut taustaltaan ruotsinkieliseksi isänsä, teerijärveläisen Johan Wistbackan kautta.
Niinpä näennäisesti täysin suomenkielisellä Kannuksella on kytköksiä ruotsalaisuuteen. Juha mainitsee 1800- ja 1900-lukujen vaihteen, jolloin rautatie oli saapunut paikkakunnalle ja Amerikan siirtolaisuus oli vilkkaimmillaan.
Rautatien mukana saapui ruotsia puhuvia, esim. asemapäällikkö Gustav von Numers, jonka kirjoittamia näytelmiä suomennettiin ja esitettiin Kannuksessa. Amerikasta palanneet toivat samalla tavalla mukanaan uusia ideoita, esim. Oskari Tokoi, joka oli useissa vaaleissa sosiaalidemokraattien suuri ääniharava laajalti ympäriinsä.
”Yhteydet muuhun maailmaan laajenivat, ja sen mukana Kannuksen kulttuurielämä avautui”, Juha sanoo. Hän on tehnyt useita radio-ohjelmia Tokoista ja muistaa tämän itsekin kotiseutuvierailulta v. 1957.
Suomenruotsalainen
Nykyään Juhan elämän kiintopiste on siis Kannuksessa, talossa, jonka isänisän pikkuveli rakensi v. 1905 ja jonka Juha osti remontoitavaksi 10 vuotta sitten.
Miksi muutit takaisin?
”Työskentelin Haaparannalla, melkein asuin toimituksessa, omaa aikaa ei jäänyt. Tästä talosta tuli eräänlainen terapiaprojekti, pääsin oravanpyörästä. Edelleen kyllä matkustan paljon, etäpuolison luo Helsinkiin ja tyttären luo Skooneen, mutta vain täällä voin päättää kaikesta itse. Täällä ovat kirjani, se määrittelee, mikä on kotini.”
Juha Tainio on siis rekisteröitynyt suomenruotsalaiseksi.
”Isä teki väärin, kun hän ei koskaan puhunut minulle ruotsia. Jos olisin saanut ruotsin kotoa, maailma olisi avautunut minulle paljon helpommin.”
