Greenwashing
Järjestelmää on arvosteltu viherpesusta, jossa ”likaiset sähköntuottajat saavat sähkönmyyntinsä näyttämään hyvältä”, Johan Malinen toteaa.
Mutta järjestelmän romuttamisesta aiheutuisi toisia ongelmia:
”Toimijoille (esim. niille, joilla ei ole omaa tuotantoa) tarjoutuisi mahdollisuus esittää hankalasti todennettavia väitteitä sähkönsä alkuperästä. Joutuisimme arvuuttelemaan, mistä sähkö on itse asiassa peräisin, siitä tulisi käsittämättömän monimutkaista.”
Yhtenä virhelähteenä on sekin, että tietty prosenttiosuus sähköstä häviää matkalla tuotannosta loppukäyttäjälle (ks. ed. aukeaman artikkeli). Näiden verkkohäviöiden käsittely alkuperämerkinnöissä on selvittämättä.
Johan Malinen reagoi itsekin fyysisen ja taloudellisen sähköjärjestelmän ristiriitaan sekä alkuperätakuun pitkään kestoon.
”Pidän 12 kk:n valintaa kompromissina siitä, mikä on oikeasti totta ja mikä hallinnollisesti mahdollista. Järjestelmä olisi uskottavampi, jos takuuaika olisi lyhyempi.”
Nykyään tavoitteena on mitata sähkönkulutusta tunneittain. Mikä estää myöntämästä alkuperätakuutakin tunneittain?
”Jos takuut pitäisi peruuttaa tunneittain, myös jäännösjakauma pitäisi laskea tunneittain. Nykytekniikalla ja säännöillä se on ikävä kyllä käytännössä mahdotonta.”
”Voidaan myös kysyä, mitä lisäarvoa se tuo käyttäjälle, jos sähkön alkuperästä annetaan tietoa, joka on melkein totta mutta ei kuitenkaan täysin”, Johan Malinen sanoo.
Eri vaikutus
Suomessa poliitikot eivät ole lähteneet alkuperätakuujärjestelmään samalla innolla eikä järjestelmällä ei ole ollut samanlaista vaikutusta kuin Ruotsissa.
”Meidän on heinäkuusta 2013 lähtien täytynyt myöntää alkuperätakuut uusiutuvana myytävälle sähkölle. Toisin kuin Ruotsissa, alkuperätakuuta ei voida antaa esim. ydinvoimasähkölle”, kertoo Suomen Energiaviraston markkinajohtaja Antti Paananen.
Vuonna 2014 uusiutuvan sähkön osuus oli 38,8 % (25,4 TWh) sähkön nettotuotannosta (65,4 TWh) Suomessa. Sähkönmyyjät hankkivat alkuperätakuut runsaalle 80 prosentille tästä uusiutuvasta sähköstä.
Vertailun vuoksi: Vuoden 2014 jäännösjakaumassa (siis siinä sähkönkulutuksessa, jolle sähkönmyyjä ei ollut hankkinut alkuperätakuita) fossiilisen sähkön osuus oli 44,2 %, ydinvoiman 46,4 % ja uusiutuvan 9,4 %. Fossiilisen sähkön tosiasiallinen osuus Suomen nettosähköntuotannosta oli 26,6 % vuonna 2014.
Miten Suomen suuri tuontisähkö luokitellaan?
”Venäjältä tuotavalle sähkölle lasketaan jäännösjakauma venäläisten sähköntuotantomuotojen perusteella. Sellaisista EU-maista tuotavalle sähkölle, joissa ei ole käytössä alkuperätakuita, käytetään eurooppalaista jäännösjakaumaa”, Paananen kertoo.
Heikko ohjausvaikutus
Alkuperätakuiden käyttöönottoa perusteltiin sillä, että niiden tarkoituksena on ohjata sähköjärjestelmää. Johan Malinen pitää vaikutusta äärimmäisen rajallisena.
”Sähkönhinnat ovat useimmilla tuotantomuodoilla liian matalat, jotta takuun avulla pystyttäisiin edistämään jotain tiettyä tuotantomuotoa. Siihen on monia muita tapoja. Takuu on pikemminkin tapa pitää järjestelmällisesti kirjaa siitä, mikä kuuluu kellekin.”
Sähköntoimittajien kiusaus harhaanjohtavaan markkinointiin kasvaisi ilman järjestelmää, hän uskoo.
Esimerkkinä tästä on tunnettu ruotsalainen sähköyhtiö, joka mainostaa itseään uusiutuvan sähkön myyjänä. Yhdessä vaiheessa yhtiö lupasi 100 % aurinkoenergiaa kaikille halukkaille, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että yhtiön hallussa olevan aurinkoenergian määrä vastasi vain yhden tavallisen omakotitalon vuositarvetta.
Järjestelmän käsittelyyn Euroopan tasolla käytetään EECS-alkuperätakuujärjestelmää (European Energy Certificate System), jonka on luonut AIB-organisaatio (Association of Issuing Bodies). AIB on alkuperätakuita myöntävien viranomaisten ja yhtiöiden yhteistyöjärjestö.
Suomalainen Grexel-yhtiö on laatinut laskentamallit (RE-DISS, Reliable Disclosure Systems for Europe).
