Marjatta Pulkkisen tärkeimpiä kotiseutututkimuksen lähteitä ovat kirkonkirjat ja iäkkäiden ihmisten kertomukset. Myös esineet voivat kertoa historiasta, vaikka tämä puuterirasia synnyttääkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Karolina Isaksson

Kotiseutututkijoiden maakunta

Jotkut kiinnostuvat sukunsa historiasta kypsemmällä iällä, mutta Marjatta Pulkkinen innostui suku- ja kotiseutututkimuksesta jo lapsena. Hän on tehnyt suuren työn tallentaessaan Vetelin historiaa tuleville sukupolville.

Kohta on taas se aika vuodesta, jolloin monet kaupunkilaiset matkustavat maalle sukunsa kotiseudulle viettämään kesälomaa. Halkopinon äärellä, saunassa tai sukujuhlissa herää helposti kysymyksiä kylän historiasta. Jonkun on selvitettävä ja kirjattava ylös varhaiset muistot ja häälyvät kertomukset, ja Vetelissä Marjatta Pulkkinen on ottanut vastuulleen kylän historian selvittämisen sukututkimuksen avulla.

”Totta kai autan mielelläni. On hauskaa tutkia perhesiteitä ja asioiden yhteyksiä, mutta en nykyään muista kaikkia yksityiskohtia.”

Marjatta on syntynyt v. 1931 ja omistanut suuren osan elämästään Vetelin historian tutkimiselle. Hän on paikallishistorian palavan innostuksensa myötä viettänyt lukemattomia tunteja tutkien Vetelin kirkonkirjojen mikrofilmejä, joista on paljastunut tietoja jopa vuodelta 1673 asti. Tiedot voivat välillä olla hyvin yksityiskohtaisia, vaikka niihin pitääkin suhtautua hieman varauksella.

”Vanhat kirkonkirjat olivat käsinkirjoitettuja ja sisältävät paljon muutakin kuin vain listan syntyneistä ja kuolleista. Ne ajat erosivat monella tapaa nykypäivästä, mikä näkyy mm. senaikaisten ihmisten kuolinsyissä.”

Sodat ja nälänhädät

Vetelin historia on hyvin samankaltainen kuin naapuriseutujen. Maantieteellisen sijaintinsa ansiosta kylä on ollut suomen- ja ruotsinkielisten kohtauspaikka, ja veteliläisistä on ollut Pietarsaaren ja Kokkolan välillä käynnissä eräänlainen köydenveto jo 1600-luvulta lähtien.

Monet maatilat rapistuivat 1600-luvulla, kun tilojen aiemmat asukkaat kuolivat Kolmikymmenvuotisessa sodassa tai nälänhätään. Vetelissä kuoli nälkään sadoittain ihmisiä v. 1697.

Kurjat olosuhteet eivät parantuneet vielä 1700-luvullakaan, etenkään Isonvihan aikana, jolloin kasakat ratsastivat Veteliin. Sata vuotta myöhemmin sodan jälleen koetellessa Pohjanmaata vuosina 1808−1809 venäläisarmeija ryösti taas veteliläisten ruokavarastot ja varasti karjan.

Amerikan-kuume levisi kylään 1800-luvun lopussa ja näkyi vahvasti vielä v. 1918 kutsunnoissa kansalaissotaan. Marjatta Pulkkisen isä, Ilmari Luoma, ei lähtenyt Amerikkaan.

”Hän taisteli Kokkolassa ja ajoi venäläiset pois kaupungista. Muistan lapsuudestani, kuinka hän tapasi laulaa vanhoja sotilaslauluja ajaessaan partaansa.”

österbotten_bild2

”Kiinnostus paikallishistoriaa kohtaan on viime vuosina kasvanut, mutta olen myös tavannut useita nuoria, jotka eivät ole tienneet isoäitinsä tyttönimeä hän oli vain mummu.”
Kuva: Karolina Isaksson