Kun osallistujat kokoontuivat jälleen seuraavana aamuna, Hillebrand järjesti viimeisen kierroksen kysymyksiä, vastauksia ja selvennyksiä, minkä jälkeen uusi 3G-standardi hyväksyttiin yksimielisesti.
WCDMA hyväksyttiin ETSI:ssä 3G-standardiksi hallitsevalle osalle taajuuskaistaa. TDMA-CDMA hyväksyttiin myös, mutta sitä ei koskaan toteutettu missään Euroopan maassa.
ETSI:n lisäksi samaan standardiin päätyi japanilainen standardointielin, myöhemmin myös Kiinan ja Korean standardointielimet.
”Samppanjalaseja skoolattiin 29.1.1998 niin Ericssonilla kuin Nokiallakin”, kertoo Brysselissä Nokian silloisena tiedotuspäällikkönä toiminut Nina Eldh.
Nyt kaikki olisi varmasti viimeinkin kohdillaan?
Väärin. ETSI:n päätös ryhtyä käyttämään CDMA-tekniikkaa sopi amerikkalaiselle Qualcomm-yhtiölle täydellisesti, Thomas Beijar sanoo. ”He näyttivät todella tyytyväisiltä päätökseen.’Qualcomm will not cause any trouble’, Qualcommin edustaja sanoi suu korvissa taputtaessaan minua selkään.”
Mutta ongelmia tuli. Qualcomm halusi estää 3G-standardin pitämällä patenttinsa WCDMA:n saavuttamattomissa. Qualcommilla oli useita patentteja kapeakaistaiseen CDMA:han ja se väitti, että osa niistä soveltui myös WCDMA:han.
”Ericssonin puolelta julistimme silloin, ettemme olleet valmiita tuomaan patenttejamme CDMA2000:n saataville. Ericssonilla oli perustavanlaatuisia patentteja, joita CDMA2000 rikkoi; esimerkiksi ns. soft handoff, jolle Ericsson [Janin itsensä kautta] sai patentin 1980-luvun puolivälissä”, Uddenfeldt kertoo.
Tämä johti kahteen prosessiin. Ensimmäinen liittyi uhkaan kauppasodasta Yhdysvaltojen ja EU:n välillä. Toinen tapahtui hiljaisuudessa ja sisälsi simuloidun oikeudenkäynnin, jossa Qualcomm ja Ericsson testasivat, kuka voittaisi todellisen oikeusprosessin patenttioikeuksista.
Uddenfeldt: ”Sisään tuotiin papereilla lastattuja kärryjä. Aivan kuin amerikkalaisissa oikeussaleissa, asianajajat huusivat objection heti kun he saivat tilaisuuden. Sihteerit kirjasivat ylös jokaisen mutinan. Se ei aina ollut erityisen mieltä kohottavaa, sillä asianajajat osasivat taidokkaasti nöyryyttää kuulusteltavia.”
Tämän rinnalla tapahtui vielä yksi asia: salaiset neuvottelut Ericssonin ja Qualcommin välillä. Ericssonille tarjottiin mahdollisuutta ostaa Qualcommilta sekä mobiilipuoli että järjestelmätoiminta. Due diligence -prosessin jälkeen Ericsson sanoi ensimmäiselle ei ja jälkimmäiselle kyllä.
Prosessi päättyi siihen, että osapuolet tunnustivat toistensa standardit (WCDMA:n ja CDMA2000:n).
Asia paljastui lopulta suuressa konferenssissa Tokiossa. Kokousedustajat odottivat Ericssonin ja Qualcommin edustajien välille suurta taistoa. Sen sijaan edustajat olivat kaikkien yllätykseksi sopuisasti yhtä mieltä. 3G:n toteutuminen kaikkialla maailmassa oli sitä myöten selvää.
Mitä sitten tapahtui?
Nokian menestystarina jatkui vielä noin 10 vuotta, kunnes Nokian kännykät eivät enää kiinnostaneet asiakkaita.
Tärkeä syy tähän oli Jan Uddenfeldtin mukaan se, ettei Nokia halunnut tehdä yhteistyötä Ericssonin kanssa kosketusnäyttöisten kännyköiden osalta, joita Ericsson halusi lanseerata laajamittaisesti yhteistyössä Nokian kanssa. Kun Applen iPhone esiteltiin maailmalle elokuussa 2007, kilpailu oli käytännössä ohi.
”On uskomattoman sääli, ettei Nokia koskaan tajunnut, mitä he menettivät. He sanoivat koko ajan itsepäisesti ei kosketuspuhelimille. Jos he olisivat lähteneet mukaan, kehitys olisi kulkenut toisenlaista rataa”, Uddenfeldt kommentoi.
Artikkelissa siteerattuja henkilöitä haastateltiin vuosina 2005–2009.
Bill Gates saapui päivän myöhässä
Mobiilimaailmaan tuotiin v. 1998 kaksi uutta käsitettä: WAP ja Symbian.
WAP oli lyhenne sanoista Wireless Application Protocol ja tarkoitti tekniikkaa, jolla matkapuhelin saattoi viestiä Internetin kanssa.
Ericsson ja Nokia tulivat pian johtopäätökseen, että WAP-protokollan kehittäminen oli parempi tehdä alan yhteistyönä. Yhdessä amerikkalaisen Motorolan ja Unwired Planetin kanssa he esittivät syyskuussa 1997 WAP-arkkitehtuurin kriittistä tarkastelua varten.
WAP 1.0 tuotiin markkinoille huhtikuussa 1998, ja se oli avoin ja lisenssitön standardi.
Symbian on matkapuhelinten käyttöjärjestelmä, joka on tuotu markkinoille samankaltaisen yhteistyön seurauksena. Perustana oli EPOC-käyttöjärjestelmä, joka oli mukautettu pienille näytöille ja jonka oli kehittänyt Psion-yritys, joka myös lanseerasi tukea kosketusnäytöille v. 1997.
Vuotta myöhemmin Ericsson, Nokia, Motorola ja Psion perustivat yhteisyrityksen, joka huolehti EPOC:in jatkokehityksestä. EPOC:in nimi muutettiin Symbian OS -alustaksi, johon Nokia myöhemmin panostaisi suuresti loppuun asti – mitä jälkikäteen on kuvattu virheelliseksi strategiavalinnaksi.
Symbiania edeltävä prosessi ei kuitenkaan ollut niin ristiriidaton kuin miltä se ulospäin näytti. Ericssonin pääkandidaatti yhteistyölle oli aluksi Microsoft, ja Microsoftin toimitusjohtaja Bill Gates ilmaisi useaan otteeseen kiinnostusta sekä WAP:ia että mobiilin käyttöjärjestelmän yhteistyötä kohtaan.
Gatesilla oli kuitenkin vaikeuksia ehtiä kaikkea. Vasta vieraillessaan Ericssonilla helmikuussa 1998 hän pääsi vihdoin vauhtiin ja kutsui Ericssonin syventävään seminaariin Microsoftin pääkonttoriin Redmondiin myöhemmin kevään aikana.
Bill Gates oli kuitenkin päivän myöhässä. Symbianista oli sovittu päivää ennen Gatesin vierailua.
FRAND – pohjoismainen menestysperiaate
Joskus aiemmin keksijä sai määrätä keksimänsä idean hinnan. GSM-maailmassa oli kehittynyt asenne, jota voidaan kuvata suunnilleen niin, että tiedon pitää olla saatavilla ja käytettävissä kaikkien parhaaksi järkevällä tavalla. Oikeuksista vaadittavan maksun tuli olla oikeudenmukainen ja kohtuullinen eikä se saanut syrjiä ketään.
Englanniksi se ilmaistaan sanonnalla fair, reasonable and non-discriminatory basis, lyhenteenä FRAND. Tämä on käsite, jonka sekä Nokia että Ericsson ovat useasti nostaneet esiin.
”Alan ihmiset tapaavat ja sopivat keskenään. Miten paljon olemme käyttäneet toistemme oikeuksia kuluneen vuoden aikana? Teemme karkean arvion ja sovimme, paljonko kunkin pitää maksaa. Näin toimitaan siis avoimesti ja oikeudenmukaisella, kohtuullisella ja ei-syrjivällä perustalla, ei oikeudenkäyntiuhan varjossa”, kertoo Carl-Henric Svanberg.
Maailmanlaajuisen standardin kehittämisestä voi periä 6–7 prosenttia. Oikeastaan tämä on rahanjakotapa, eräänlainen yhteisurakka. Jos tätä järjestelmää ei olisi, matkapuhelinta ei voisi käyttää.
FRAND-järjestelmällä on kaksi uhkaa: ’patenttitrolli’ ja patenttien käyttö maksamatta niistä. Asiaa voidaan verrata asunnon vuokraamiseen: patenttitrolli on vuokraisäntä, joka perii aivan liian kallista vuokraa. Ja toinen ääripää on asunnon käyttäjä, joka ei maksa vuokraansa.
FRAND on jälleen yksi esimerkki pohjoismaisesta avoimuusperiaatteesta, kuten jokamiehenoikeudesta, julkisuusperiaatteesta ja avoimen lähdekoodin käytöstä.
