Eurooppalaisen 3G-standardin päätös tehtiin siis ETSI:ssä, ja siellä käynnistyi taistelu. Ratkaisu oli suunniteltu Madridissa pidettävään kokoukseen 15.–19.12.1997. Noin 270 osallistujan joukossa oli ETSI:n edustajien lisäksi GSM-yhdistyksen sekä USA:n, Japanin ja Kiinan standardisointielinten edustajia.
Puheenjohtaja Friedhelm Hillebrand tiesi suunnilleen, mitkä olivat taistelurintamat, ja hän varmisti, että kokous valmisteltiin huolellisesti välttääkseen tulkintaongelmia jälkeenpäin. Radioratkaisuihin oli tähän mennessä määritelty neljä vaihtoehtoista standardia: WCDMA, OFDMA, WTDMA ja TDMA-CDMA.
ETSI:n sääntöjen mukaan standardin hyväksymiseksi vaadittiin vähintään 71 % äänistä, jotka punnittiin jäsenten koon mukaan.
Keskustelut osoittivat, että valmistajien keskuudessa tilanne oli polarisoitunut. Ericsson, Nokia ja NEC kannattivat WCDMA:ta, kun taas Alcatel, Bosch, Italtel, Motorola, Nortel, Siemens ja Sony kannattivat TDMA-CDMA:ta.
Useimmat operaattorit olivat kuitenkin WCDMA:n puolella. Hillebrand oli valmistanut neuvoa antavan äänestyksen, joka päättyi 716–509 WCDMA:n hyväksi TDMA-CDMA:ta vastaan. Kaksi muuta vaihtoehtoa ei saanut ääniä.
Nyt oli kerättävä voimat ratkaisevaan kokoukseen Pariisissa 28.–29.1.1998. Matkalla Madridista kotiin Ericssonin Mats Nilsson kohtasi Heikki Ahavan, joka oli prosessin aikana muuttunut ”vihollisesta” hyväksi ystäväksi. He kulkivat yhdessä lentokentälle ja huomasivat matkustavansa samalla lennolla. Eikä siinä kaikki, sillä lentokoneessa he istuivat vierekkäisillä paikoilla.
Lobbauksen intensiivisyys kasvoi entisestään. Läpimurto tapahtui viikkoa ennen Pariisin kokousta Roomassa, jonne johtavat operaattorit olivat kokoontuneet. Vaikeutena oli, että tiettyjen operaattoreiden olisi pakko äänestää oman maansa valmistajia vastaan. Kokouksessa kuitenkin muodostui yhtenäinen rintama WCDMA:n puolesta.
”Se tapahtui vähemmän teknisin kuin poliittisin perustein – standardointialueelle haluttiin rauha ja Japani haluttiin mukaan”, Thomas Beijer sanoo.
Kun ETSI:n edustajat kokoontuivat Porte Maillot’n lähellä sijaitsevaan hotelliin Pariisiin, heitä oli paikalla 316, kaikkien aikojen ennätys. Kaikki tiesivät, että päätöksellä olisi valtavat taloudelliset seuraukset teollisuudelle.
Kiinnostus oli niin mittavaa, etteivät kaikki mahtuneet kongressisaliin. Kokoukseen osallistui yhteensä 198 ETSI-jäsentä, joilla oli kaikkiaan 1 523 ääntä. Mukaan oli ujuttautunut yksi ylimääräinen osallistuja, ruotsalaisen talouslehden edustaja, joka häädettiin tylysti.
Ensimmäinen kokouspäivä kului samojen argumenttien esittelyyn, jotka kaikki olivat kuulleet jo monesti.
Neljän maissa oli äänestyksen aika. Äänet jakautuivat seuraavasti: 931 ääntä WCDMA:lle, 589 TDMA–CDMA:lle ja kolme hajaääntä WTDMA:lle. Näin ollen Ericssonin ja Nokian ehdotus sai 61 % äänistä, mutta se ei siltikään riittänyt vaadittuun määräenemmistöön.
Tulos ei yllättänyt ketään, mutta operaattoreiden laaja tuki WCDMA:lle oli tärkeää, ”hehän niitä asiakkaita olivat”, Thomas Beijer sanoo.
Pariisin kulisseissa oli Jan Uddenfeldtin lisäksi tietysti myös hänen Nokia-kollegansa Yrjö Neuvo. He laativat nyt kompromissiesityksen, jonka kollegat Gunnar Sandegren ja Heikki Ahava kirjoittivat käsin lehtiötaululle. Kompromissiin sisällytettiin tiettyjä osia Siemensin TDMA-CDMA-esityksestä. Se muotoiltiin niin, ettei kenenkään tarvinnut menettää kasvojaan.
Uddenfeldt: ”Yrjö ja minä olimme keskustelleet tästä etukäteen Siemens-kollega Walter Konhäuserin kanssa. Jos emme saisi riittävästi tukea WCDMA:lle, hän tulisi huoneeseemme juuri ennen viittä. Konhäuser soitti varttia ennen aikarajaa ja sanoi, että hän ja kaikki muut valmistajat olivat valmiit allekirjoittamaan paperin. Sehän sopi.”
”Osasimme odottaa, että Siemens lähtisi mukaan, mutta lisäksi siihen tulivat Alcatel, Nortel, Motorola ym. Jouduimme lisäämään muutaman rivin valmiiksi kirjoitettuun esitykseemme”, Uddenfeldt sanoo.
”Vastustajien antautuminen oli merkillinen ja samalla merkittävä kokemus. Se tapahtui itse asiassa paljon nopeammin ja helpommin kuin olimme uskaltaneet toivoa, ja näky, kun entiset vastustajamme astuivat yksi kerrallaan huoneeseen, on unohtumaton”, toteaa Ericssonin Åke Persson.
Kahdeksalta illalla aloitettiin epävirallinen kokous, jossa valmistusteollisuus kahden ehdotuksen taustalla kohtasi puheenjohtaja Friedhelm Hillebrandin. Kokous on jäänyt historiaan nimellä The Night of the Long Knives (Pitkien puukkojen yö), mikä Sandegrenin mukaan kuvaa hyvin tapahtumia.
