Kylmää ja runsaslumista talvea seurasi ennätyslämmin ja -kuiva toukokuu.
Tammikuu oli leuto suuressa osassa maata, helmi- ja maaliskuu huomattavasti keskivertoa kylmempiä, huhtikuu oli lähellä keskiarvoa, kun taas toukokuussa siis rikottiin monet mittaushistorian ennätykset.
Talven alin lämpötila, –37,1°C, mitattiin Utsjoella 4. helmikuuta. Kylmin jakso koko maata tarkasteltaessa sattui helmikuun puolivälistä maaliskuun loppuun, ja sähköverkon äärirajoja koetelleet paukkupakkaset osuivat juuri helmi-maaliskuun vaihteeseen.
Itämeren/Pohjanlahden jääpeite oli laajimmillaan 5. maaliskuuta, 175 000 km2, mikä vastaa tarkasti pidemmän aikavälin keskiarvoa.
Pysyvä lumipeite odotutti itseään aika pitkään mutta sitten saavuttuaan oli Pohjanmaalla harvinaisen paksu, monin paikoin yli 50 cm.
Kaiken kaikkiaan on helmikuun puolivälistä vallinnut säätyyppi, jossa Pohjois-Euroopan yllä oleva korkeapaine on pitänyt lännen saderintamat loitolla. Meteorologisesti sitä selittää suihkuvirtausten tilanne.
Toukokuussa tehtiin siis ennätyksiä. Vuorokauden keskilämpötila oli koko maassa 11,6°C, puoli astetta enemmän kuin toukokuussa 1963 ja 4–5 astetta toukokuun keskiarvoa enemmän. Helsingin Kumpulassa toukokuun keskilämpötila oli 15,5°C, joka on korkein paikallinen toukokuussa mitattu keskilämpötila Suomessa.
Toukokuun ylin lämpötila, 29,6°C, mitattiin 15. toukokuuta Kemiössä. Toukokuussa neljänätoista päivänä mitattiin jossain päin Suomea 25°C tai enemmän.
Kuukausi oli valitettavasti myös ennätyskuiva, monin paikoin ei saatu sadetta toukokuun 3. päivän jälkeen, mikä oli kesäkuun alussa pahaenteistä metsäpaloriskin kasvaessa hyvin suureksi ja kesän kasvuston vaarantuessa.
Globaali keskilämpötila oli satelliittimittausten mukaan tammi-huhtikuun melko vakaasti 0,3 astetta vuosien 1979–2008 viitearvon yläpuolella ja laski hieman toukokuussa, UAH-tietokannan mukaan. Arktisen merijään osalta voidaan todeta, että se oli toukokuun lopussa selvästi paksumpi kuin kahtena edellisvuonna samaan aikaan.
