Laulun ihmeellinen voima

 

sid26_bild

Theo muutti Sarah Tiaisen elämän. Oliko äitiyden todella tarkoitus olla niin raskasta?
Kuva: Jan Sandvik

 

Voimien ehtyminen

Kun Theo oli puhaltanut ensimmäisen kynttilänsä syntymäpäiväkakustaan, Sarah huomasi, että hänen oma valonsa oli vuoden aikana hiipunut. Hän eristäytyi muusta maailmasta eikä jaksanut käydä missään tai tehdä mitään. Pohjaton epätoivo oli vallannut ennen niin pirteän Sarahin.

– Oliko äitiys tosiaan näin rankkaa? Ja henkisesti niin tyhjää? Koko ajan oli kiire, ja täydessä valmiustilassa oli oltava 24/7 riippumatta siitä, jaksoiko vai ei. En päässyt edes suihkuun yksin, vauva oli tuotava sinnekin mukaan.

Sarah mietti, olisiko hän oikeasti halunnut äidiksi, jos olisi etukäteen tiennyt, kuinka rankkaa se on. Nämä ajatukset johtivat hirvittäviin itsesyytöksiin ja häpeään.

– Oli todella kamalaa, kun ei voinut tuntea euforista iloa lapsesta. Koin epäonnistuneeni.

Sarah yritti järkeillä tunteitaan väsymyksellään ja yksinäisyydellään. Eikä hormonaalisia seikkojakaan voinut ohittaa. Hän ajatteli, että tällaiset ongelmat olivat varmaankin täysin tavallisia suuren elämänmuutoksen jälkeen.

 

Kaikki muut näyttivät niin onnellisilta

Jos minua ei vain olisi

Sarah oli päättänyt jäädä lapsensa kanssa kotiin kahdeksi ensimmäiseksi vuodeksi. Ne olivat pitkiä vuosia. Hän ajatteli lapsen parasta, mutta tunsi silti olonsa yksinäiseksi.

Tuttavapiirissä oli samassa tilanteessa olevia kavereita ja äitejä, mutta Sarah ei uskaltanut tai jaksanut avautua heille.

– Kaikki vaikuttivat niin onnellisilta ja tyytyväisiltä.

Sarah hukkasi itsensä, ja sillä oli onnettomia seurauksia. Hän taisteli synkkien ajatusten kanssa, ehkä hän vain lakkaisi olemasta?

– Olisiko sillä loppujen lopuksi ollut suurta merkitystä? En pitänyt elämästäni, en halunnut enää olla siinä mukana. Rakastin lastani, mutta vihasin äitinä oloa, Sarah huokaa muistellessaan vaikeita aikojaan.

– Minusta tuli hirviö. Olin ilkeä sekä miestäni että Theoa kohtaan ollessani väsynyt ja turhautunut.

Sarah kuitenkin huomauttaa, että hänellä on sisäinen omantunnon kompassi ja vahva oikeudentunto.

– Jos muut eivät noudata samoja periaatteita, minua suututtaa, ja se ei välttämättä ole hyvä reaktio. Olen nyt oppinut, että asiat ovat monimutkaisia. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.