Mia oli kokenut tekijä ensimmäisen ulkona nukutun vuotensa jälkeen.
”Minun ei enää tarvinnut miettiä, mitä pakkaan reppuun. Tiesin, kuinka paljon syön, miten koira käyttäytyy, kuinka hyvin otsalamppu valaisee, miten teltta ja makuupussi kestävät erilaisia sääolosuhteita ja niin edelleen.”
”Huomasin kaikesta huolimatta palautuvani teltassa vietetyn yön jälkeen paremmin kuin kotona sängyssäni, vaikka saatoin teltassa kieriskellä patjalla ja joskus minun oli hankala nukahtaa. Kun nukuin ulkona monta yötä putkeen, uni parani yö yöltä.”
Mia oppi säilyttämään vesipulloa öisin makuupussissa, jotta vesi ei jäätyisi. Hän ryhtyi myös käyttämään heijastavia telttaköysiä, sillä ne helpottivat teltan löytämistä pimeydessä (”vaikka opin tallentamaan GPS-sijaintini tunnisteella Google Mapsiin”). Hän myös huomasi, että kaasusäiliön paine heikkenee kylmällä säällä, mikä voi hankaloittaa kaasukeittimen käyttöä.
Vuoteen 2019 mennessä Mia oli niin tottunut telttailija, että hän päätti lopettaa sosiaalisen median ja netin käytön retkeillessään – sääsovelluksia ja revontuliennusteita lukuun ottamatta. Hän ei halunnut minkään häiritsevän luontoelämystä.
Pelkääkö Mia koskaan mitään, kuten karhuja tai rosvoja?
”En pelkää eläimiä… paitsi ehkä punkkeja. Mutta liukastuminen ja loukkaantuminen ovat todellinen vaara. Niin voi tapahtua silmänräpäyksessä tunturin kivikkoisessa maastossa, kosteilla kallioilla tai märillä pitkospuilla.”
Ja rankemmasta ulkoilmaelämästä nauttivan on tietenkin tiedostettava, mihin ryhtyy. Tietääkö retkeilijä, missä hän on ja miten hän löytää kotiin? Tietääkö joku muu, missä hän on? Toimiiko kännykkä ja onko se ladattu?
Ulkosalla vietetyt yöt ovat vahvistaneet Mian valokuvausintoa. Luonto tarjoaa jatkuvasti uusia kuvausaiheita, ja alati vaihtuva valo tuottaa loputtomia sävyjä. Monien valokuvaajien tavoin Mia pitää auringonnousun jälkeisestä ja auringonlaskua edeltävästä valosta, jolloin aurinko on matalalla ja valo pehmeää ja tunnelmallista. Monet eläimet ovat myös vilkkaimmillaan niihin aikoihin.
Sumu on toinen suosikkiteema valokuvauksessa, kuten myös yöllä taivaalla loistavat tähdet ja revontulet, jotka voivat Västerbottenin tuntureilla leiskua näyttävästi.
”On mahdotonta olla lumoutumatta revontulista. Näin niitä ensimmäisen kerran kunnolla Islannissa ja Grönlannissa”, Mia kertoo.
Skellefteåssa Mia ryhtyi seuraamaan revontuliennusteita ja etsimään hyviä paikkoja revontulien kuvaamiseen.
Kun hän luki lehdestä, että maapallo oli pian kulkemassa meteoriparven läpi, hän päätti lähteä tallentamaan kameraan tähdenlentoja. Tämä tapahtui lokakuussa 2018, jolloin maapallo kulki Giacobinin-Zinnerin komeetasta peräisin olevan Draconidien meteoriparven läpi.
Taivaalla ei ollut ainuttakaan pilveä. Mia matkasi kauas Skellefteån ulkopuolelle valosaastetta pakoon. Suunnitelma onnistui. Hän asetti kameran suljinajaksi 15 sekuntia. Tähdenlentoja tallentui kolmeen lähes sadasta valokuvasta. Yksi näistä kuvissa on tässä yläpuolella.
Kentien vähemmän yllättäen Miasta on tullut vannoutunut avantouimari. Hän sahaa joka vuosi Luodonjärveen avannon, jossa hän kastautuu joskus jopa ennen saunaa.
Avantouinti-innostus kukoisti myös 6. joulukuuta 2017, Suomen satavuotispäivänä. Mia löysi työkaverinsa kanssa Skelleftejoelta kohdan, joka ei vielä ollut jäätynyt.
”Siellä sitten kastauduimme juhlistaaksemme isänmaatamme”, Mia Westerlund kertoo.
Mian vinkit ulkona nukkumiseen
Alla on muutamia Mia Westerlundin vinkkejä niille, jotka haluavat kokeilla ulkosalla nukkumista talvipakkasessa:
- Vanhin ja paras vinkki on kerrospukeutuminen mielellään villaan, ei vain aluskerraston vaan myös alusvaatteiden ja sukkien osalta. Villa lämmittää myös märkänä.
- Älä koskaan tartu mihinkään paljain käsin, paitsi mahdollisesti kuksaan ja solumuoviin. Sormia alkaa paleltaa hyvin nopeasti. Minulla on aina mukana kahdet hanskat: yhdet mahdollisimman lämpimät rukkaset ja yhdet suhteellisen ohuet sormikkaat, joita käytän työhanskoina/tarkkuushanskoina. Tämä on tärkeää muistaa erityisesti teltan pystytyksessä tai kameran käsittelyssä.
- Älä pukeudu makuupussiin liian lämpimästi, sillä muuten alat hikoilla. Nukun usein aluskerrastossa ja säilytän makuupussissa vaatekappaleita, jotka haluan pitää lämpiminä. Silloin niiden pukeminen aamulla on miellyttävämpää. Laitan ulkovaatteet pakkauspussiin, jota säilytän jalkopäässä tai makuupussin vieressä.
- Suosittelen myös sellaisia talvikenkiä, joiden sisäosan voi irrottaa ja pitää lämpimän makuupussin sisällä. Jos märät kengät jäätyvät yön aikana, ne eivät välttämättä edes mene jalkaan aamulla.
- Pidä nukkuessa pipoa ja kaulaliinaa. Makuupussissa riittää pienikin hengitysaukko.
- Koirani nukkuu omalla kaksinkertaisella solumuovialustallaan lämpöpeitteen ja untuvatakkini alla. Se on aina toiminut hyvin.
- Kannattaa hieman liikkua ennen makuulle asettumista, jotta saa verenkierron käyntiin. Hikiseksi ei kuitenkaan saa tulla. Jos alkaa paleltaa, täytyy tietenkin liikkua.
- Kannattaa suunnitella retkeilyn aloittaminen niin, että yöpyy asteittain yhä kylmemmässä lämpötilassa, jottei lähde suoraan ulos nukkumaan –20 asteeseen. Säähän ei tietenkään voi ikinä vaikuttaa.