MONET KÄYTTÄVÄT NYKYÄÄN sosiaalista mediaa pääasiallisena tiedonlähteenään. Siitä on ollut minulle yrittäjänä paljon hyötyä, koska olen voinut markkinoida eri tapahtumia ilmaiseksi. Mutta sitä vastoin olen joutunut luopumaan unelmastani välittää sosiaalisen median kautta tietoa ja kertoa luonnon ajesta.
Kuten tiedetään, sosiaalisessa mediassa on kerättävä seuraajia tai tykkääjiä, muuten kukaan ei lue julkaisua. Näin ollen kaikki julkaistava aineisto on siistittävä ja kaunisteltava, jotta se kävisi mahdollisimman monille.
Sama ilmiö koskee eläimistä ja luonnosta kirjoittamista. Olen pienimuotoisesti jo vuosikymmeniä hoitanut sairaita tai loukkaantuneita eläimiä poliisin luvalla. Laitoin talvella 2017 Facebookin filminpätkän, jossa ruokin loukkaantunutta huuhkajaa. Filminpätkä levisi odottamatta kuin kulovalkea, ja siitä tuli ”viraali-ilmiö” pohjalaismittapuun mukaan (yli 50 000 katsojaa).
Samalla se oli myös tavallaan kuolinisku haaveilleni jakaa luontotietoa somen kautta. Ensinnäkin tajusin, etten ikinä ehdi yksin vastaamaan lukuisiin kommentteihin, kritiikkiin ja kysymyksiin. Niitä lähettävät vihaiset, joutilaat ihmiset, joilla ei tunnu olevan muuta tekemistä arjessaan kuin somessa surffaaminen.
Toiseksi en koskaan pysty välittämään somessa oikeaa kuvaa luonnosta. Huuhkaja tervehtyi, mutta miten voisin julkaista kuvia niistä eläimistä, joiden sairautta tai vammaa ei voi hoitaa ja jotka on lopetettava. Yleisempää nimittäin on, että minut kutsutaan paikalle, jossa eläin on kärsinyt kauan, ja joudun ampumaan armolaukauksen sen niskaan.
Jos haluan antaa oikean kuvan luonnosta, minun pitäisi kertoa myös näistä tapauksista, mutta niin, ymmärrätte varmaan itsekin, mitä silloin tapahtuisi. Parhaassa tapauksessa ihmiset vain lakkaisivat seuraamasta sivujani ja pahimmassa tapauksessa saisin tappouhkauksia. Some on uskottavana tiedonlähteenä lähes arvoton ja vain vahvistaa median antamaa virheellistä kuvaa luonnosta. Luonto ei valitettavasti ole vain kauniita auringonlaskuja ja suloisia kissanpentuja.
TOINEN VASTALAUSEENI sosiaalista mediaa kohtaan on eriluonteinen. Nykyään nuoret tuntuvat ihannoivan pitkälti julkkiksia, bloggareita tai ”influencers”, joita he seuraavat somessa. Näiden vaikutusvalta nuorten asenteisiin on huomattava ja samalla pelottava.
Sillä mitä suuri osa näistä vaikuttajista tekee? He lentävät ristiin rastiin maailmaa ja esittelevät uusinta muotia, vaatteita, laukkuja tai kenkiä. Yhtenä päivänä New Yorkissa, toisena jollain kaukaisella Etelämeren saarella, yllään uudet muotivaatteet, joita seuraajia houkutellaan ostamaan verkkosivuilla alehintaan. Bloggaaja sanoo olevansa eläinten ystävä eikä ehdottomasti syö lihaa.
Ikävää kyllä, heidän elämäntyylinsa tuhoaa planeettaamme ja sen eläimistöä. Lentäminen ei tunnetusti ole erityisen ympäristöystävällistä, ja vaate- ja muotiteollisuus on ehdottomasti pahimpia ympäristöroistoja.
Todella harva tuo tätä esiin ja uskaltaa arvostella näiden henkilöiden vahingollista vaikutusta miljooniin nuoriin seuraajiin. Sen sijaan tuodaan esiin kuvaa, jossa todellinen ympäristörosvo onkin Pohjanmaan maaseudulla metsästäjä, lihansyöjä, joka istuu toivottoman epämuodikkaissa kamppeissaan hirvitornissa syyssateessa muiden suomalaisten lentäessä etelään.
Tässä alla muutama luontokuva, joita ei kannata julkaista sosiaalisessa mediassa.
