Wyomingissa 17-vuotias Oskari Tokoi näki, että ”suurin osa suomalaisista oli sortunut syvään juoppouteen”. Itse hän sattui saamaan huoneen talosta, jonka asukeista useimmat kuuluivat Aamurusko-nimiseen raittiusseuraan.
Oskari valitsi raittiusseuran kapakan sijaan, ja hänestä tuli jo heti ensimmäisenä kesänään kaivoksella raittiusseuran sihteeri. Hän pysytteli raittiusaatteelle uskollisena koko elämänsä. Hän ymmärsi, että hänen oli opittava maan kieli, ja hän lukikin kaiken englanniksi käsiinsä saamansa.
Oskari siirtyi vähitellen toisiin kaivoksiin, oppi tuntemaan työväenliikettä, liittyi jäseneksi kaivostyöläisten liittoon ja sai siellä tehtäväkseen huolehtia, että kaivoksen kaikki suomalaiset liittyisivät liittoon. Kun kaivos suljettiin, Oskari matkasi junalla pummilla ensin Seattleen ja sitten Kanadan Tyynenmeren rannikolle.
Seuraavia vuosia leimasi levoton kiertolaiselämä. Leadvillessa Coloradossa Oskari osallistui v. 1896 kahdeksan tunnin työpäivää ajaneeseen lakkoon, josta tuli pitkä, katkera ja väkivaltainen. Hän siirtyi Kaliforniaan, jossa hän tapasi lumijokelaisen Hanna Rainan. He avioituivat San Franciscossa joulukuussa 1897 ja hakeutuivat vähitellen Leadvilleen, jossa Oskari ystävineen vuokrasi oman kaivoksen. Vuonna 1899 Hanna synnytti kaksoset, joista toinen, Arvi Oskar, jäi eloon.
Toukokuussa 1900 nuori perhe lähti Leadvillesta ja saapui vajaat kolme viikkoa myöhemmin Kannukseen. Oskari sanoi alkaneensa kaivata ”maaseudun rauhaa”. Heti seuraavassa kuussa hän osti pienehkön tilan, Raasakan, Lestijoen rannalta, USA:sta tuomansa viisi naulaa (2,3 kg) painavan, kulta- ja hopearahoja sisältäneen pussin varoilla. Pian Oskari avasi yhden osakkaan kanssa myös kaupan, Tokoi & Jyrinki, ja rakensi amerikkalaistyylisen talon, ”tornitalon”, josta tuli Kannuksessa maamerkki.
Maaseutu ei ehkä ollutkaan niin rauhallinen kuin Oskari oli ajatellut. Tai sitten hänen kiinnostuksensa yhteiskunnallisiin asioihin vei hänet tapahtumien keskukseen. Helmikuun manifestin v. 1899 myötä oli alkanut Suomen aktiivinen venäläistäminen. Niin sanotut nuorsuomalaiset ryhtyivät passiiviseen vastarintaan venäläistämistä vastaan, kun taas vanhasuomalaiset kannattivat myöntyväisyyspolitiikkaa.
Vastarinnan kohteena oli mm. varusmiespalvelus Venäjän armeijassa. Eräänä sunnuntaina v. 1901 Kannuksen kirkkoherra Isak August Björklund oli kahden vaiheilla, lukisiko hän tuolloin ajankohtaisen kutsuntamääräyksen. Hänellä oli suuri perhe elätettävänään, eikä kukaan tiennyt, mitä seurauksia määräyksen avoimesta vastustamisesta koituisi. Oskari Tokoi tarttui silloin toimeen. Heti kirkkoherran luettua määräyksen, Oskari nousi seisomaan ja kehotti uhmaamaan lakia. Hänen väliintulonsa oli suunniteltu etukäteen, myös kirkkoherran kerrotaan olleen tietoinen siitä.
Oskari lähti mukaan nuorsuomalaisten järjestämiin salaisiin kokouksiin. Niistä valtakunnallisesti kaikkein tärkein, Oskarin itsensä 50 vuotta myöhemmin kirjoittaman kirjan mukaan, tapahtui Labbartin massatehtaan suuressa varastossa Kolpissa maaliskuussa 1902. Kokouksen avasi tunnettu kansanrunoudentutkija Emil Nestor Setälä, josta sittemmin tuli Oskarin hallituskollega. Oskari piti saman vuoden keväällä ensimmäisen julkisen puheensa vastaavassa kokouksessa Helsingissä, illallisella Seurahuoneella.
Pian hänet sitten pyydettiinkin luottamustehtävään toisensa perään. Syyskuussa 1902 kunnalliskokous valitsi Oskari Tokoin edustamaan kuntaa Kannuksen, Lohtajan, Himangan ja Toholammin välisessä kokouksessa. Seuraavana vuonna hänet valittiin 3-vuotiseksi toimikaudeksi kunnalliskokouksen varapuheenjohtajaksi. Hänestä tuli oman vanhan kansakoulunsa johtokunnan jäsen, kunnan palovakuutusyhdistyksen esimies ja kunnan tilintarkastaja.
Oskari Tokoi sai tulikasteensa poliittisissa vaaleissa, kun maakunnan talonpojat syksyllä 1904 kokoontuivat Kokkolaan valitsemaan edustajaansa tuleville säätyvaltiopäiville. Oskari jäi sensaatiomaisesti vain kahden äänen päähän suursuosikista, vanhasuomalaisesta veteliläisestä Juho Torpasta, koska hän sai yleisesti ruotsinkielisten talonpoikien äänet.
Vuoden 1905 suurlakon seuraukset tunnetaan hyvin. Venäläistämistoimet lopetettiin ja säädettiin uusi vaalilaki, jonka mukaan Suomi saisi yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen kaikille 24 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille perustuvan eduskunnan, maailman ensimmäisen laatuaan. Ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin maaliskuussa 1907. Äänioikeuttaan käytti 70,7 % kansasta, eduskuntaan valituista 200:sta 19 oli naisia. Sosiaalidemokraatit saivat suureksi yllätykseksi 80 paikkaa.
Oskari Tokoille tästä alkoi nopea poliittinen ura. Kannuksessa perustettiin suurlakon jäljissä 1.1.1906 työväenyhdistys, ja Oskarista tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän kiersi agitoimassa eri puolilla Pohjanmaata. Hän vältteli puheissaan uskontoa, vaikka muut puolueet kovistelivat sosiaalidemokraatteja juuri sillä, ja keskittyi tavallisen kansan arjen ongelmiin.
Sosiaalidemokraatit saivat 4 536 ääntä Vaasan läänissä, niistä 2 500 meni Oskari Tokoille. Näin hän tuli valituksi eduskuntaan, jonka ensimmäinen istunto oli Helsingissä 22.5.1907. Oskari oli 33-vuotias, ja hänen ammatikseen merkittiin maanviljelijä.
