Eduskunnassa monet ”tunsivat arvonsa”, Oskari Tokoi totesi. Hänet opittiin kuitenkin pian tuntemaan mm. erinomaisena puhujana, joka ei tarvinnut valmiita käsikirjoituksia ja joka viljeli puheissaan huumoria ja ironiaa.
Samoin kuin kuntapolitiikassa, hän sai eduskunnassakin luottamustehtävän toisensa jälkeen. Hän oli esim. sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja vuosina 1909, 1911 ja 1914. Vuonna 1913 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi, seuraavana vuonna 1. varapuhemieheksi.
Varmasti hän nyt hyötyi USA:n nuoruusvuosiensa kokemuksista kokousten ja neuvottelujen johtamisesta. Hän piti ensisijaisina tavoitteina uutta kuntavaalilakia, joka antaisi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myös kunnissa, alkoholin kieltolakia (”sellainen parantaisi koko kansakunnan taloutta ja henkistä terveyttä”) sekä venäläistämistoimien vastustamista.
Venäjän esivalta ei katsonut mitenkään suopein silmin Suomen demokraattista kokeilua vaan hajotti eduskunnan melkeinpä joka vuosi. Eduskuntavaalit seurasivat toinen toistaan v. 1908, 1909, 1910, 1911, 1913 ja 1916. Oskari Tokoi sai joka kerta pitkälti yli puolet sosiaalidemokraattien äänistä läänissä, enimmillään 81 %. Suuri osa äänistä tuli Pietarsaaresta.
Eduskuntatyönsä rinnalla Oskari hoiti kuuden vuoden ajan (1912–1918) Suomen Ammattijärjestön, maan ensimmäisen ammatillisen keskusjärjestön, puheenjohtajuutta. Tässä tehtävässä Oskari solmi yhteyksiä mm. ruotsalaiseen sisarjärjestöön LO:hon. Zürichissä v. 1913 hän osallistui kansainvälisen työväenliikkeen perustavaan kokoukseen. Hän tapasi samalla matkalla Krakovassa maanpaossa olleen Vladimir Leninin.
Oskarin otettua vastaan ammattijärjestön puheenjohtajan tehtävän hänen perheensä muutti Helsinkiin. Lapset Kalle Nestori, Tyyne Maria, Lauri Sylvester, Laila Ellen ja Aune Inkeri olivat syntyneet Kannuksessa.
Eduskuntavaalit 1916 tuottivat historiallisen tuloksen, sosiaalidemokraatit saivat 103 paikallaan ehdottoman enemmistön. Vaasan läänissä puolue sai toisenkin kansanedustajan, Kalle Suosalon, pietarsaarelaisen leipurin.
Tämä enemmistö takanaan sosiaalidemokraattien oli ratkaistava senaatin, siis silloisen hallituksen, kokoonpano. Puolue oli ilmoittanut periaatteekseen, ettei se osallistu hallitukseen yhdessä porvaripuoluiden kanssa, mutta puolue oli käytännössä jakautunut radikaaliin ja maltilliseen siipeen. Lopulta päädyttiin muodostamaan monipuoluehallitus, jossa (maltillisilla) sosiaalidemokraateilla ja porvareilla oli kummallakin kuusi paikkaa, ja Oskari Tokoi toimi puheenjohtajana.
Tokoin senaatti aloitti tehtävänsä 26. maaliskuuta. Tsaarivalta oli kaatunut vain hetkeä aiemmin, ja väliaikainen ja tosiasiassa itse itsensä nimittänyt Venäjän hallitus oli vahvistanut Suomen aseman suuriruhtinaskuntana sellaisena kuin se oli ollut ennen helmikuun manifestia.
Oskari Tokoin hallituskautta keväällä ja kesällä 1917 leimasivat lisääntynyt anarkia ja vihamielisyys. Myös Pietarsaaren vt. kaupungininsinööri John Eklöf sai maistaa ajan henkeä. Suuri työläisjoukko oli Kjerulfin talon valtausta edeltäneenä päivänä ympäröinyt hänet eräällä työmaalla Skutnäsintiellä ja vaatinut ”väkivallalla uhaten”, että edellispäivänä Laivurinkadulla viemäröintityöt valmiiksi saaneet työläiset oli palkattava työhön nyt myös Skutnäsintielle.
Sitä Eklöf ei voinut luvata eikä hänellä ollut siihen valtuuksiakaan. Seuraavana päivänä hänet pakotettiin allekirjoittamaan työläisten sanelema työlista, mikä sai hänet hakemaan välitöntä vapautusta tehtävästään, ”koska työrauhaa ei voida ylläpitää ja jatkuvasti joutuu henkeen ja omaisuuteen käyvien uhkausten kohteeksi”.
Useat tämäntyyppiset tapahtumat saivat Pietarsaaren johdon perääntymään poliisiasiassa. Uudet miliisit valittiin suunnilleen samoin perustein kuin aiemmin. Tämän jälkeen kaupunki rauhoittui, mutta sen sijaan sinne muodostui aivan ennennäkemätön varkauksien aalto. Siitä syytettiin etenkin venäläissotilaita.
Pohjanlahden rannikon sotilaspuhelinkeskusten päällikkö kuvaili tilannetta näin:
”Omistusoikeutta ei enää kunnioiteta. Varastetun tavaran ostaminen, murrot keskellä kirkasta päivää, juopottelu mielipuolisuuteen saakka kaikenlaisilla terveydelle vaarallisilla korvikkeilla, uhkapelit suurilla rahasummilla kuuluvat päiväjärjestykseen. Virkatehtäviä laiminlyödään ja virkamiehet käyttävät puhelinvaihteenhoitajan asemaansa kiristämiseen …”
Tokoin senaatin hallitusohjelma oli kunnianhimoinen. Nyt alettiin valmistella mm. uutta kuntalakia ja kahdeksan tunnin työpäivää. Mutta akuuttina asiana oli Suomen kanta suhteessa Venäjään. Siinä Oskari Tokoi edisti määrätietoisesti Suomen asemaa. Asiaa hankaloitti Venäjän epäselvä tilanne, siellä mieliala käynnissä olevaa maailmansotaa vastaan vahvistui vahvistumistaan ja valta siirtyi jatkuvasti ryhmältä toiselle.
Vuoden 1917 valtiopäivät alkoivat 11. huhtikuuta. Lenin ylitti Tornionjoen kolme päivää myöhemmin ja matkusti junalla Suomen halki Petrogradiin (Pietarin silloinen nimi), jossa hän aloitti heti poliittisen agitoinnin. Oskari piti 20. huhtikuuta huomiota herättäneen puheen eduskunnassa:
”Minä rohkenen siis luottaa siihen, että Suomen kansan itsemääräämisoikeus, Suomen kansan itsenäisyyden alku on nyt varmalla pohjalla ja meidän velvollisuutemme on kehittää sitä järkähtämättä ja johdonmukaisesti ja sillä tavalla, että Suomen kansan itsenäisyys jo läheisessä tulevaisuudessa tulee taatuksi.”
Suomen itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi valmistellusta lakiesityksestä kehkeytyi vähitellen ns. valtalaki, jonka mukaan tsaarin-suuriruhtinaan silloiset Suomea koskeneet valtaoikeudet siirtyisivät eduskunnalle. Venäjällä säilyisi määräysvalta vain ulko- ja puolustuspoliittisissa asioissa.
Valtalain eteneminen vaati poliittista suostuttelua, myös sosiaalidemokraattisessa puolueessa, mutta 19. heinäkuuta vastaisena yönä klo 00.40 päättyneessä maratonistunnossa laki hyväksyttiin äänin 136–55, mitä riitti hyvin perustuslain vaatimaan 2/3 enemmistöön.
Äänestystuloksen ilmoittamisen jälkeen puhemies nousi seisomaan ja ehdotti läsnäolijoille eläköön-huutoa vapaalle Suomelle, lehterillä oleva yleisökin saisi osallistua siihen. Eduskunnan pöytäkirjan mukaan kaikki kansanedustajat yhtyivät voimalliseen eläköön-huutoon Suomelle.
Eduskunnan päätös oli tietenkin etusivun uutinen. Ruotsissa Svenska Dagbladet otsikoi ”Lantdagen förklarar Finland själfständigt” (Eduskunta julistaa Suomen itsenäiseksi), ja artikkeliin oli liitetty Oscar Tokoin kuva.
