Mysteerien selvittelyä
Petri muistaa yhden Keski-Pohjanmaalla kadonneen tiibetinspanielin.
”Nemo pääsi sen jäljille hyvin mutta yhtäkkiä jäljet loppuivat kuin seinään. Jatkoimme etsintää seuraavana päivänä, ja Nemo sai uuden jäljen mutta sekin loppui, nyt eri paikasta. Kolmantena päivänä sama juttu toistui taas toisaalla.”
”Ihmettelin, onko koira lähtenyt lentoon. Sitten annoin Nemolle vapaat jalat. Se meni pihasta pihaan ja haisteli jokaisen talonnurkan. Pian se pysähtyi erään rintamamiestalon ovelle. Oven avasi iäkkäämpi rouvashenkilö. Kainalossa hänellä oli tiibetinspanieli.”
Hän oli löytänyt karkurin sattumalta, ja se oli antanut ottaa itsensä kiinni. Hän oli vienyt sen kotiinsa ja huolehtinut siitä. Hän ihmetteli, miksei kukaan ollut kaivannut söpöä ”tipsua” lehti-ilmoituksella.”
”Kaikki eivät käytä nettiä ja Facebookia. Kadonneista koirista ilmoitellaan edelleen kauppojen ilmoitustauluilla.”
Syy jälkien loppumiseenkin selvisi. Rouva oli ollut löytökoiran kanssa lenkillä potkukelkalla. Kun koira väsyi, se oli nostettu kelkan kyytiin.
Haastava maasto
Petri myöntää, että etsinnät voivat joskus olla rasittavia.
”Monesti sekä mies että koira ovat aivan loppu. Välillä mennään upottavalla nevalla, toisinaan kahlataan sukukalleuksia myöten lumessa, joskus soramontuilla, rämeikössä, toisinaan vesistöjen äärellä. Normaalisti etsinnöissä kävellään siinä 11 kilometriä päivässä.”
Yhden koiran löytämiseen voi kulua tuntaja, päiviä, viikkoja, joskus jopa kuukausia. Ihannesää on tyyni kevät- tai syksykeli, tuoreet jäljet. Silloin Nemo kulkee koko ajan kuono maassa. Mutta jos Nemo seuraa tosi vanhoja jäljiä laajalla alueella, saattaa mennä kolmekin tuntia ennen kuin se löytää hajut.
Tuuli vaikeuttaa tehtävää, samoin vesistöt. Petri näkee Nemon käytöksestä, milloin alkaa ”polttaa”.
”Kun alamme lähestyä karannutta koiraa, otan Nemon kiinni, sillä se ei tule kaikkien koirien kanssa toimeen, varsinkaan urosten. Narttujen kanssa ei ole ongelmaa.”
Yleensä karanneen koiran omistaja on Petrin matkassa. Joskus kiinniottotilanteeseen tulee mukaan pari avustajaa.
”En voi aina mennä karanneen koiran lähelle Nemon kanssa. Se voi säikäyttää karkuria entistä enemmän.”
Riistan perään karanneet koirat ovat oma lukunsa. Riistan jalanjäljistä pystyy päättelemään, minne päin koira on lähtenyt. Tähän mennessä kaksikko on tavannut niin peuran, poron, hirven, ketun, suden, jäniksen kuin ilveksenkin jälkiä.
”Linnuista pystyy myös päättelemään paljon. Jos ne metelöivät, karkulainen saattaa lymytä siellä päin.”
