Tärkeitä kysymyksiä
Kerran kolmen koiran ulkoaitauksesta oli yksi päässyt karkuteille.
”Annoin Nemon ensin haistella kahta aitauksessa ollutta koiraa, sitten jälkiä pihalta ja häkin ympäriltä. Sen jälkeen Nemo kävi vielä varmistamassa aitauksessa olleiden kahden koiran hajut, jonka jälkeen se lähti seuraamaan kolmatta jälkeä, kadonneelle koiralle kuuluvaa.”
Nemo ja Petri ovat yhden vuoden aikana löytäneet liki 60 koiraa. Lähes joka päivä Petrille soittaa huolestunut ihminen, jolta on nelijalkainen ystävä kadoksissa.
Mitä silloin kysyt omistajalta?
”Ensin kysyn, milloin koira on karannut. On tärkeää tietää, kuinka tuoreista jäljistä on kyse. Ihanne on, jos koira on ollut karussa vasta 1–3 päivää.”
Ihmiset odottavat usein liian kauan ennen kuin ilmoittavat kadonneesta koirastaan. Jotkut yrittävät käyttää etsimiseen omia koiria, joita ei ole siihen koulutettu. Se usein hankaloittaa etsintää, koska silloin syntyy turhia ylimääräisiä jälkiä ja hajuja.
Seuraavaksi Petri haluaa yleensä tietää, miksi koira on lähtenyt teilleen. Onko se kenties riistaverinen? Onko se lähtenyt ketun tai jäniksen perään?
”Riistakoirilla pidän kolmea päivää katoamispäivästä rajana. Ne yleensä palaavat tuona aikana kotiin itse. Jos ei, sitten Nemo lähtee etsimään.”
”Jos koira on esimerkiksi pelästynyt uudenvuoden raketinammuskelua, saanut tällin sähköaidasta tai auto on ollut ajaa päälle, on tärkeää lähteä etsimään heti. Pelästyneet koirat, etenkin sylikoirat, menevät yleensä kuin päättömät kanat ilman suuntavaistoa. Ne saattavat ehtiä kauaskin”, Petri sanoo.
Kolmantena Petri kysyy koiran sukupuolta ja onko koira leikattu.
”Nemo aina virtsaa karanneen leikkaamattoman uroskoiran pissan päälle. Nartun ja leikatun uroksen pissapaikan se ilmoittaa Petrille kiinnostuneemmalla haistinkäytöksellään.”
On myös hyvä tietää, millaisessa maastossa koira on karannut ja milloin se on nähty viimeksi. Petri kysyy myös koiran tunnisteita mutta ei sen tarkemmin ulkonäköä. Tärkeää on myös tietää, onko koira aggressiivinen ihmisiä tai koiria kohtaan.
Lopuksi Petri pyytää koiran hajuja. Hyviä lähteitä ovat kaulapanta, lelut tai makuualusta. Hajunäytteen saamiseen riittää, kun Petri pyyhkäisee ”näytteen” makuualustasta hajustamattomalla kasvopyyhkeellä. Hän laittaa pyyhkeen pussiin ja ottaa sen mukaan etsintään.
Hyötyliikuntaa
Joskus Petri ja Nemo etsivät koiria Lapissa asti, mutta enimmäkseen he liikkuvat Pohjanmaalla.
Miksi etsit juuri koiria?
”Se on niin mielenkiintoista, ja haluan mielelläni auttaa löytämään kadonneen perheenjäsenen. Sekä koiralla että minulla on tähän intoa ja motivaatiota. Etsiminen on meille yhteinen haaste. Ja voimme oleskella luonnossa ja saamme liikuntaa. Kun Nemo kerran loukkasi tassunsa lasinpalaan ja joutui olemaan toipilaana ilman lenkkejä neljä viikkoa, painoni nousi kymmenen kiloa.”
Mutta nenäänsä Nemo käytti silloinkin. Kaksikko lähti etsimään saksanpaimenkoiran pentua pakettiautolla.
”Pidin auton liukuovea auki. Laitoin Nemon kiinni valjaista niin, ettei se päässyt putoamaan. Nemo makasi auton lattialla ja otti hajut ilmasta. Minä ajoin hiljaa autolla sinne, minne Nemon kuono näytti. Näinkin etsintä sujui, ja pentu löytyi.
Minkälaiset maastot ovat hankalimpia?
”Taajama-alueet. Koira pääsee etenemään asfaltilla pitkiä matkoja. Liikenne häiritsee ja on vaarallinen, eri hajuja on paljon. Ikävimpiä tapauksia ovat ne, joissa koira löytyy kuolleena. Jos jäljet loppuvat yhtäkkiä, se voi johtua siitä, että koira on varastettu, nostettu autoon. Kaikki etsinnät eivät valitettavasti pääty onnellisesti”, Petri kertoo.
