Aloitetaan lopusta. Kun otamme valokuvia vanhalla sisäpihalla – joka on ironisesti vanha venäläinen kasarmialue – huomaa Mikael Antell tutut kasvot: Tšekin tasavallan suurlähettiläs Adam Vojtěch osuu paikalle vaihtamaan muutaman sanan.
”Onnittelut hienosta neuvottelutuloksesta, olette pian maalissa”, hän sanoo ja kättelee kollegaansa.
Vojtěch puhuu DCA-sopimuksesta, joka työllisti Antellia ja tämän kollegoita yhden intensiivisen vuoden verran. Se, että juuri Antell valittiin johtamaan Suomen neuvotteludelegaatiota, johtuu hänen pitkästä diplomaattitaustastaan sekä perehtyneisyydestään kansallisiin ja kansainvälisiin puolustuskysymyksiin.
”Kyseessä on ehdottomasti tähän mennessä vaativin tehtäväni ja sellainen asia, josta ei vain voinut kieltäytyä”, hän kertoo.
DCA-sopimus on Suomen Nato-jäsenyyden välttämätön seuraus. Sopimuksessa määritellään Yhdysvaltojen ja Suomen välisen puolustusyhteistyön pelisäännöt.
”Meidän osaltamme neuvottelut koskivat pitkälti sellaisen sopimuksen luomista, joka mahdollistaa sujuvan yhteistyön kaikissa turvallisuustilanteissa, mutta joka samalla kunnioittaa Suomen suvereeniutta, lainsäädäntöä ja kansainvälisiä velvoitteita.”
”Mielestäni saavutimme hyvän tasapainon. Yhdysvallat on kiinnostunut mahdollisimman yhtenäisistä sopimuksista ja sujuvasta arjesta. Heille tulee olla helppoa lähettää tänne joukkoja ja tarvittaessa siirtää sekä miehiä että kalustoa rajojen yli. Toinen olennainen osa sopimusta on mahdollisuus varastoida puolustustarvikkeita Suomessa.”
Sopimus sallii esimerkiksi 15 suomalaisen sotilasalueen (mm. Dragsvikin) yhteiskäytön sekä antaa Yhdysvalloille mahdollisuuden investoida ja rakennuttaa uutta sotilasinfrastruktuuria Suomen rajojen sisällä – jos molemmat osapuolet niin toivovat.
Kuinka tämä käytännössä toteutetaan ja mitkä säännöt ja lait sopimukseen pätevät, on nyt kirjattu 38-sivuiseen oikeudelliseen asiakirjaan, jossa on yhteensä 30 pykälää. Asiakirja allekirjoitettiin Washingtonissa 18.12.2023 ja Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 1.7.2024.
Mikael Antell kutsuu DCA-sopimusta yhdessä Nato-jäsenyyden kanssa nykyajan suurimmaksi tapahtumaksi Suomen turvallisuuspolitiikassa, mutta sanoo samalla, että tästäkin muodostuu arkipäiväistä.
”Media raportoi nyt jokaisesta sotaharjoituksesta, mutta parin vuoden päästä kukaan ei enää reagoi Suomessa oleviin amerikkalaissotilaisiin. Esimerkiksi Norjassa amerikkalaisten läsnäolo ei ole pitkään aikaan luonut otsikoita.”
Valtiotieteilijä Mikael Antell on työskennellyt ulkoministeriössä 1990-luvun puolivälistä lähtien. Hän on aina puhunut lämpimästi pohjoismaisesta yhteistyöstä, ja tehtävät Tukholman ja Norjan suurlähetystöissä olivat luonnollinen urapolku.
Suomi ja Ruotsi ottivat Nato-askeleen yhdessä, muiden Pohjoismaiden tukemina, mikä tuntuu hänestä hyvältä. Ja luonnolliselta. Antellia kuunnellessa ymmärtää, miten kaikki liittyy yhteen; Suomella on itsestään selvä paikka Pohjoismaissa, ja Pohjoismailla on tärkeä rooli sekä EU:ssa että Natossa.
”Yhdysvaltojen Suomi-kiinnostus selittyy pääasiassa geopoliittisella sijainnillamme. Tulee muistaa, että puolet Naton Venäjän vastaisesta rajasta sijaitsee Suomessa. Mutta totta kai he ovat myös aidosti kiinnostuneita kokonaispuolustusratkaisuistamme, kuuluisasta puolustustahdostamme ja teknologisesta osaamisestamme.”
Saatamme olla pieni ja syrjäinen maa, mutta Antellin mukaan Suomi ja Pohjoismaat ovat juuri nyt paljon esillä eri puolilla maailmaa.
”Median paine oli neuvotteluprosessin aikana valtava, myös ulkomaisten lehtien ja tv-kanavien toimesta.”
