Mikael Antell palasi Suomeen v. 2022 usean ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Hän työskentelee ulkoministeriön poliittisella osastolla, jota tavataan kuvailla ministeriön konehuoneeksi. Osasto vastaa maan turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista, rauhanvälityksestä, ihmisoikeusasioista, aseiden vientivalvonnasta, aseriisunnasta sekä yhteyksistä EU:hun, Natoon ja YK:hon.
Suomi toimii v. 2025 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin puheenjohtajamaana, ja käytännön valmistelut tätä varten ovat täydessä vauhdissa.
”Liikumme suurella pelikentällä, mutta monet asiat liittyvät toisiinsa. Arvioimme koko ajan, mikä on parasta Suomelle eri tilanteissa. Käytännössä kyse on siitä, että tunnistamme muiden maiden kanssa yhteisiä intressejä sekä pyrimme saamaan tukea ja ymmärrystä omia tavoitteitamme ja näkemyksiämme kohtaan.”
Vaikka suuri osa työstä on tarkasti suunniteltua ja aikataulutettua, Mikael ja hänen kollegansa elävät todellisuudessa, jossa mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa.
”Lähialueemme turvallisuustilanne on muuttunut perusteellisesti. Kaasuputkia räjähtelee äkillisesti ja GPS-signaalit lakkaavat toimimasta. Totuttelemme vieläkin tähän uuteen todellisuuteen, jossa meidän tulee oppia käsittelemään odottamattomia tilanteita.”
Elämme uudella aikakaudella, joka Mikael Antellin mukaan alkoi v. 2014 Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan.
Hän työskenteli silloin Tukholmassa ja seurasi tapahtumia pohjoismaisesta näkökulmasta. Jo silloin käynnistyi suomalais-ruotsalainen puolustusyhteistyö, joka on sittemmin muuttunut yhä intensiivisemmäksi. Maiden puolustusministerit tapasivat yli 50 kertaa Antellin viisivuotisen Tukholman-komennuksen aikana.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Antell istui koko yön tv:n edessä.
”Ilmassa oli useita merkkejä siitä, että jotain tapahtuisi, ja minä tunsin, että juuri tuo yö olisi ratkaiseva.”
Hänen pelkonsa toteutuivat, eikä mikään ole ollut ennallaan sen jälkeen.
Toinen Antellille ikimuistoinen hetki on päivä, kun Suomi ja Ruotsi ilmoittivat hakevansa Nato-jäsenyyttä.
Suomen Nato-jäsenyys huomioitiin suuresti myös Norjassa. Antell kuvailee tunnetta, kun pääministeri Jonas Gahr Støre kutsui hänet ja ruotsalaisen suurlähettiläskollegan päivä ennen Norjan kansallispäivää 17. toukokuuta tilaisuuteen, jossa hän virallisesti ilmoitti Norjan tuen Suomen hakemukselle lehdistöjoukon edessä ja antoi meille turvallisuustakuut hakemusprosessin ajaksi.
Ja miten ylpeä hän oli kotimaastaan, kun hän samana päivänä istui NRK:n suorassa lähetyksessä.
”Se oli historiallista, mahtava osoitus pohjoismaisesta solidaarisuudesta. Ei tarvitse palata ajassa taaksepäin montakaan vuotta, kun tämä olisi ollut täysin epätodennäköinen skenaario.”
Media kutsuu Mikael Antellia huippudiplomaatiksi. Mikä selittää kyvyn saada tahtonsa läpi?
”Mielestäni kyse on kokemuksesta, suoraselkäisyydestä, osaamisesta, kuuntelutaidosta ja hyvästä tiimistä. Olen hyvin vaikuttunut Suomen delegaatiosta, joka koostui oman ministeriöni jäsenistä, puolustusministeriön ja puolustusvoimien jäsenistä sekä muiden ministeriöiden edustajista.”
”Näiden seinien sisällä on valtavasti osaamista, joka joutui nyt koetukselle ja kesti koko matkan. Molemminpuolisen luottamuksen rakentaminen on myös diplomaattisissa yhteyksissä kaiken A ja O, etenkin pienen maan neuvotellessa suurvallan kanssa.”
Muitakin ominaisuuksia tarvitaan, kuten melko mustaa huumoria.
”Delegaatiot tapasivat Washingtonissa ja Helsingissä viiden pitkän neuvottelukierroksen puitteissa, mutta näiden kierrosten välissä tapahtuneet asiat olivat vähintään yhtä ratkaisevia – valmistelut, analyysit, poliittiset yhteensovittamiset ja kuulemiset eduskunnassa.”
”Kaikki nämä olivat tärkeitä saavuttaaksemme neuvottelutuloksen, jonka mahdollisimman laaja enemmistö voisi hyväksyä. Käytännössä paiskimme töitä lähes kellon ympäri kahdeksan kuukautta.”
Lisähaasteena oli, että suomalaisdelegaatio – Mikael Antell itse pääneuvottelijana – hoiti tämän tehtävän sivutyönä varsinaisen työnsä ohella.
”Emme ole uskaltaneet laskea, miten monta työtuntia tämä vaati. Tällaisesta tehtävästä ei voi mitenkään selvitä ilman huumoria ja kykyä rentoutua.”
