Olen työssäni tekemisissä paljon ihmisten kanssa. On kiva tulla kotiin, olla yksikseni ja puuhastella omia juttujani. Usein jäävät myös radio ja TV avaamatta. Silloin tunnen, että akkuni latautuvat. Ystävien tapaaminen ja yhdessä nauraminen tuovat myös energiaa, joka voi riittää vielä monta päivää jälkikäteen.
Nyt odotan kevättä. Piristyn aina, kun päivät pitenevät ja valoistuvat. Silloin huomaan myös selviäväni vähemmillä unilla. Kirjani ilmestyi viime syksynä, ja aika kului lukijoiden tapaamisissa ja kirjasta keskustelemisessa. Se osoittautui hyväksi tavaksi päästä pimeän vuodenajan ohi.
Paikallishistorian tutkiminen antaa perspektiiviä sille, millaista elämä on ollut seudullamme eri aikoina. Verrattaessa esimerkiksi isonvihan ja jatkosodan vaikutuksia elinoloihin voidaan todeta meidän nyt elävän aikaa, jolloin moni asia on paremmin. Vaikka aikamme voi tuntua kiireiseltä ja vaativalta, elämme silti hyvää aikaa.
Kati Pehkonen on suku- ja paikallishistorian tutkija ja kirjoittanut teoksen Isoviha – miehitysvuodet 1714–1721 Ylivieskassa. Hän sai vuoden 2021 Pietari Päivärinta -seuran tunnustuspalkinnon paikallishistorian tutkimuksen ja tunnetuksi tekemisen hyväksi tekemästään työstä.