Sääntelyn poistaminen ja markkinamallien käyttöönotto oli 1990-luvun iso juttu energia-alalla. Sähköntuottajien kilpailulla oli tarkoitus pitää sähkönhinnat kurissa ja tehostaa ratkaisuja.
Aluksi visio tuottikin hyviä tuloksia. EU lähti mukaan hankkeeseen ja halusi pian sen johtoon. Vahvasti hiilivoimaan tukeutunut Saksa näki mahdollisuuden muuttua uusiutuvuuden Fenix-linnuksi muutoksen myötä.
Mutta jokin meni pieleen. Tavoitteet olivat törmäyskurssilla. Kustannukset ampaisivat pilviin. Poliitikkojen määräämään lääkkeeseen tarvittiin haittavaikutusten vuoksi vastalääkkeitä.
EU:n energiapolitiikka teki kymmenisen vuotta sitten U-käännöksen, toteaa ekonomisti Carlo Stagnaro hiljattain Institute of Economic Affairs -ajatuspajan julkaisemassa tutkimuksessa. Sen jälkeen suuntana on ollut sääntelyn palauttaminen ja sääntöjen räjähdysmäinen lisääminen.
Carlo Stagnaron mukaan ongelmana on etenkin se, että EU:n jäsenmaat ovat hyväksyneet uusiutuvan sähkön tukemiseen laajan kirjon toimenpiteitä, mutta joka maa omansa: investointitukea, verohelpotuksia, syöttötariffeja ja muuta samalla, kun ne ovat tarjonneet uusiutuvalle sähkölle etusijan sähköverkkoihin ja suojanneet sen tuottajia kustannuksilta, joita niiden sähköntuotannon epätasapaino on aiheuttanut.
Tämä hajotti markkinamekanismit. Energiamarkkinan kilpailemaan joutuva osa on tämän seurauksena supistunut entisestään, uusimpana trendinä kapasiteettimekanismit.
Rohkea idea
Markkina-ajattelu saapui energia-alalle pohjoismaisen edelläkävijyyden myötä. Ensimmäisenä asialla oli Norja päätettyään Stortingetissä v. 1990 avata sähkön kauppapaikan.
Sähkökauppa käynnistyi pörssitoimintona v. 1993, Ruotsi lähti mukaan v. 1996, jolloin otettiin käyttöön Nord Pool -nimi, Suomi liittyi joukkoon v. 1998 ja Tanska v. 2000. Nord Pool toimii nykyään myös Baltiassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja pian myös Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Itävallassa ja Puolassa.
Mikael Lundin on ollut Nord Poolin toimitusjohtaja joulukuusta 2009 lähtien. Hän pitää pohjoismaisten poliitikkojen 1990-luvun päätöstä ”rohkeana” – se tehtiin kauan ennen kuin Etelä-Euroopassa oli hyväksytty integroidun hinnanmuodostuksen ajatus.
Nord Pool on todella toiminut markkinana, jossa kysyntä ja tarjonta ovat kohdanneet. Sen ovat osoittaneet useat akateemiset tutkimukset, mm. Tukholman kauppakorkeakoulun prof. Lars Bergmanin tutkimukset.
Mutta jotain on siis muuttunut. Poliitikoista on tullut nationalisteja.
”Joka maa on nimennyt omat energiakomissionsa eivätkä ne keskustele keskenään. Se on absurdia globaalissa maailmassa etenkin, kun on kyse sähkön kaltaisesta helposti siirrettävästä tuotteesta. Onko niin, että poliitikot ovat pohjimmiltaan nationalisteja”, Mikael Lundin kysyy.
Toiselta planeetalta
Näkökulma oli päinvastainen Mikael Lundinin työskennellessä Vattenfallille yhtiön laajetessa voimakkaasti Saksassa. Tulevaisuuteen ja kauppaan uskottiin vahvasti.
”Jos olisit sanonut minulle vuosikymmen sitten, että Vattenfall, RWE ja Eon olisivat nykyisen kaltaisissa ongelmissa, olisin ihmetellyt, miltä planeetalta olet kotoisin.”
Kukaan ei aavistanut, mitä tapahtuisi. Tuuli- ja aurinkovoima tuottavat sähköä, jonka suuruutta tai aikaa ei voi suunnitella, uhkana on tehovaje, sähköverkot rasittuvat, sähköjärjestelmät hajoavat, kannattavuus romahtaa, kulut ovat nousseet tähtitieteellisiksi.
Ja kaikki seurausta innosta tukea sellaista, mihin uskottiin.
”Hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta ollaan pitkälti yksimielisiä. Maat ovat kuitenkin valinneet siihen menetelmänsä kysymättä, mitä toiset tekevät”, Mikael Lundin sanoo.
Hänen, kuten monien muidenkin, mielestä tehokkain menetelmä olisi luoda yksi yhteinen ohjauskeino, päästöoikeuskauppa: ”Rangaistaan epätoivottua ilmiötä, hiilidioksidia, mutta ei kohdella eri tekniikoita eri tavoin. Annetaan markkinan hoitaa karsinta.”
”Olemme saaneet hajalle subventoidut markkinat. Aloimme rakentaa hyvää, mutta olemme luoneet ympäristön, jossa investointipäätöksiä tekevät eivät pysty ennakoimaan tulevaa. Niinpä kukaan ei investoi ilman taattuja tukia.”
EU = sääntelykulttuuri
Ehkä ongelmaksi on noussut myös EU:n päätöksentekokulttuuri. Tulollaan on esimerkiksi tusinan verran verkkokoodeja, joissa määrätään, miten viestintä on hoidettava tulevaisuuden sähköverkoissa. Kyseessä on tuhansien sivujen asiakirjat, ja myös alan pientoimijoiden odotetaan perehtyvän ja noudattavan niitä.
”Heti kun EU alkaa hoitaa jotain, seurauksena näyttää olevan pikkutarkka sääntely. Minusta se ei ole tarpeen.”
Nord Pool perustettiin aika väljillä sopimuksilla, mutta sitten pohjoismainen perinne törmäsi eurooppalaiseen.
”Sopimukset ovat Pohjoismaissa 1–2 sivua, Euroopassa 30 sivua, ja lisäksi täytyy hankkia kaksi asianajajaa tarkastamaan teksti. Pohjoismainen perinne on ainutlaatuinen, samanlaista ei ole muualla. EU:ta ei johdeta pohjoismaisten periaatteiden mukaan.”
”Elämme energia-alan suurinta muutosta sataan vuoteen. Olemme matkalla kohti paikallista, pienimuotoista sähköntuotantoa, ja jopa sähköautot alkavat olla totta. Tämä tapahtuu nyt. Sopivatko verkkokoodit tähän? En usko yksityiskohtaisen sääntelyn olevan oikea työkalu.”
Säilyykö EU?
”Se on suurempi kysymys kuin mihin osaan vastata. Mutta Nord Poolin toimitusjohtajana olen huolissani pitkän aikavälin hinnanmuodostuksesta. Meidän on pidettävä pää kylmänä eikä luvata uusia tukia tuotantomuodoille, joita nyt tukia saavat tuotantomuodot uhkaavat.”
Epänormaali hinta?
Eikö sähkönhinta ole nyt epänormaalin alhainen?
”No, mitä oikein odotettiin? Tukiaisilla saadaan aikaan mittava ylitarjonta, mitä sitten seuraavaksi tapahtuu? Markkina toimii näiden edellytysten puitteissa aivan erinomaisesti.”
”Tilanne oli päinvastainen aloittaessani tämän työn v. 2009. Osa ydinvoimaloista oli suljettuina, oli jäätävän kylmää ja sähkö kallista. Istuin pian tv-studiossa ja sain selittää samaa asiaa, että näin markkinan pitääkin toimia.”
”Jos poliitikot eivät pysty elämään epävarmuuden kanssa, heidän on ehkä palautettava sääntely. Kahden järjestelmän välillä haahuilu on huonoin vaihtoehto. Jos esimerkiksi Suomessa ei kestetä tilannetta, jossa sähkönhinta voi tilapäisesti nousta korkealle, eikä haluta markkinan ohjaavan hinnanmuodostusta, antakaa sitten Fingridin laatia valtakunnallinen suunnitelma ja rakentakaa sen mukaan, mitä tarvitaan”, Mikael Lundin sanoo.
