Kielioppia helpomman kautta
Kaarlelan ja Alavetelin ruotsin murre on saanut ihan oman nimensäkin, nimittäin grondsprååtsi, jolla tarkoitetaan peruskieltä.
”Tämä murre lähti kehittymään Kokkolasta, me olimme ensimmäisiä ja sen jälkeen Alaveteli nappasi murteesta kiinni ja liittyi mukaan. Tämä johtui hyvin paljon siitä, että Alaveteli kuului samaan seurakuntaan, ja tämä sai murteet yhdistymään”, Hagström huomauttaa.
Yksi tämän murteen helppous on siinä, että moni kieliopillinen asia on jätetty pois. Kun ruotsinkielessä sanat saavat etuliitteenä joko en tai ett, niitä ei murteessa sen sijaan käytetä.
Murteen lausuminen on myös helpompaa kuin ruotsin kirjakielen lausuminen. Dje– ja tje-ääntämistä ei ole ollenkaan, vaan sanat lausutaan dse-, tse– tai stse-äänteillä.
Myös lausumisrytmi on helppo oppia, sillä se painottaa tavun alkuosaa.
Osa identiteettiä
Kielet ovat kuitenkin vaikeita ja murteet vielä vaikeampia, sillä niillä ei ole pysyvää perinnettä eikä yleisesti hyväksyttyjä sääntöjä. Jokaisella on oma mielipiteensä siitä, mitä sana tarkoittaa, ja mielipiteet voivat vaihdella kylästä toiseen, jopa talosta toiseen.
Silti Hagström haluaa kannustaa tutustumaan murteeseen:
”Tämä on loppujen lopuksi helppo murre, moni vaikea kieliopillinen asia on unohdettu. Murteiden muuttuessa myös sanat muuttuvat, joten tietämättämäsi voit jo osata murresanoja.”
Jokainen oppii jo syntyessään oman murteensa, oli äidinkieli sitten mikä tahansa. Murre on samalla osa jokaisen identiteettiä ja kulttuuria. Täten murretta voi myös pitää hyvin tarpeellisena ja tärkeänä.
”Murretta puhumalla kuulut tiettyyn ryhmään ja tiedät, missä juuresi ovat. Et voi koskaan oppia täydellisesti aitoa murretta, jollet ole syntynyt sen pariin, mutta sanoja ja sanontoja voi oppia”, Ragny Mutka sanoo.
Murresanoja ja niiden merkityksiä
Murre lausutaan niin kuin se kirjoitetaan, kuten suomen kielessäkin.
Kun luet tätä murretta ääneen, muista, että ruotsin kielen o on suomen kielen u ja ruotsin å on suomen o. Lisäksi ruotsin kielen u on aivan eri äänne kuin suomen u. Murteen u on lausuttaessa joskus aika lähellä y:tä.
Huomaa myös niin sanotut ylipitkät tavut.
Sanoissa, jotka alkavat sts- ja ds-äänteillä, kuuluvat sts ja ds selvästi. Ng-äänne lausutaan aina kuuluvalla g:llä.
Alla olevissa sanoissa on ensin murresana ja sen perässä suluissa vastaava sana ruotsin kirjakielessä. Sen jälkeen tulee sanan suomenkielinen merkitys.
aaleiss (annorlunda) toisin
ankkarståkk (flätad vetelängd) letitetty pullapitko, ankkastokka, ankkastukki
botka (finka) putka
dåoli (bra, duktig, stor) iso, vahva, etevä, lahjakas, energinen, taitava, osaava
en lillan stånd (liten stund) pieni hetki
fö va, vii (varför) miksi
härkkas i vääden (vad i all världen) mitä ihmeessä
i kveiss (i går kväll) eilen illalla
i stillis (stilla, orörlig) liikkumatta
itantiide (mattid) ruoka-aika
klaka (halka, isgata) kaljama
koddå (ko) lehmä
kålkkåt me foltsi (hemskt mycket folk) hyvin paljon väkeä
måittar (klandra) moittia, valittaa
norkkå (vrå) nurkka
peed (cykel) polkupyörä
pititsittå (sädesärla) västäräkki, joka Kälviällä sanotaan myös sanalla pisinkitti
pyrå (yrväder) pyry
på daan (på dagen) päivällä
råsk braa (mycket bra) oikein hyvä
sikaliskå (ödla) sisilisko
skråån åpåå (tillfrysa) pakastua
spärrå (motspänstig, spretig) vastahakoinen, pörröinen
stsyni stoor (ganska stor) aika iso
såleiss, söisleiss (på så sätt) sillä lailla
tallå (yllesocka) lyhyt villasukka
tåskå (groda) sammakko
trodå (stig) polku
vara ill uut (bevärad, vara förlägen) vaivautunut
vara lemin (ha träningsvärk) kärsiä lihas-kivuista
vedapinå (vedtrave) puupino
yllyt (egga, hetsa) yllyttää
Märkka ååv väga
Så läng du siir märkka ååv väga naastans,
en tsärrväg, en vintterväg, en skoostrodå,
så läng du kann sii vann e ä gliisari i riise
elder millan skatona på trääda i skooji,
så läng e ä minder måsa på släät bjerji,
så läng steina ä rada på en sankkan ställ,
så läng en åppreistan stein staar åppräätt
så ä du int alldeilis eismen.
(Lars Huldénin runo Bror Hagströmin kääntämänä Kaarlelan ja Alavetelin murteelle)
Teiden jäljet
Niin kauan kuin näet teiden jälkiä,
kärrytien, talvitien, metsäpolun,
niin kauan kuin näet missä varvut ovat harvassa
tai metsässä puun latvat,
niin kauan kuin sammal on ohutta sileällä kalliolla,
niin kauan kuin kiviä on ladottu soisen paikan yli,
niin kauan kuin pystytetty kivi vielä seisoo pystyssä
niin et ole aivan yksin.
(Käännös Seppo ja Ragny Mutka)
