Marin sisimmässä oli alkanut itää kaipuu teatteriin. Näyttämölle. Kun Veikko lähti uuden näytelmän tiimoilta ensimmäiseen palaveriin, kysyin kauhunsekaisin tuntein, voisinko tulla mukaan.
Mari sai näytelmästä pikkuroolin.
”Sanoin kollegoilleni, että minulla on rima niin korkealla, kun pelkään epäonnistuvani. Tähän oli helpottavaa saada kuulla, että: ’sittenhän se rima on helppo alittaa’. Tuo lause avasi minussa tulpan. Ulkopuolisuuden tunteeni hävisi sen siliän tien.”
Ensimmäisen näytelmän jälkeen Maria kysyttiin YTY-teatterin hallitukseen. Teatteriharrastuksesta alkoi melkoinen itseensä tutustuminen ja itseilmaisun oppiminen.
Nyt Mari on ollut mukana jo 12 tuotannossa.
”Olen löytänyt heimoni – toisen perheeni. Teatteri on ensimmäinen paikka, jossa tunnen olevani samalla viivalla muiden kanssa. Kuulun joukkoon, eikä minun tarvitse epäillä, hyväksytäänkö minut. Samoin on Kyyrölä Big Bandin kanssa.”
Miten Mari yrittäjäksi?
Marin ystävällä oli kampaamo Ylivieskan rautatieasemalla taidekehystämön naapurissa. Mari vieraili eräänä kauniina päivänä ystävänsä liikkeessä.
”Olin aikoinaan pohtinut kehystämön ostamista, kun se oli aiemmin myynnissä. Minua harmitti hirveästi jälkikäteen, etten tehnyt sitä. Ystäväni usutti, että mene juttelemaan omistajalle! Ja myynnissähän se vielä oli.”
Samaan aikaan Marille tarjottiin toimistotyötä.
”Se olisi ollut järkevämpi ja helpompi valinta kuin yrittäjyys. Mutta asiaa mietittyäni päätin, että jos ei nyt, niin milloin? Päätin siis kokeilla kehystys- ja taidealaa, josta minulla on miljoona ideaa.”
Mari osti kehystämön. Pikkutyttönä juurtunut haave toteutui.
”Entinen kehystäjä opetti minulle homman. Toukokuun 2021 alusta ryhdyin kehystämöyrittäjäksi. Taidegalleria Taide Tulikettu, kehystämö ja puoti saivat alkunsa.”
”Yrittäjänä on ollut rankkaa, tiukkaa ja ihanaa. Toteutan unelmaani pikkuhiljaa. Maalaan tauluja sekä valmistan unisieppareita ja koruja. Pidän myös workshoppeja ja eri taiteilijoiden taidenäyttelyitä.”
Mitä masennus ja uupumus opettivat Marille?
”Sen, että jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa, josta aurinko pilkahtaa. Syvissä vesissä saa kyllä olla, kunhan sieltä jaksaa sitten tulla pois. Iloa ja valoa ei ole koskaan liikaa. Sen takia haluan luoda niitä lisää.”
Marilla on nykyään ohjenuorana tehdä asioita, jotka pelottavat häntä.
”Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan kykyä ja halua toimia siitä huolimatta. Jännitän esiintymistä edelleen todella paljon, mutta jännitys ei enää ole lamaannuttavaa.”
”Nautin esiintymisestä, vaikkei kaikki aina mene omasta mielestä ihan nappiin. Se voi silti olla täysin hyväksyttävää – ihmisiä kun olemme.”
”Kun minulta kysyttiin, haluaisinko lausua monologin, vastasin harkitsevani sitä tosissani. Koska se pelottaa niin vietävästi.”
