Miltä maailma oikeasti näyttää, siitä käydään jatkuvaa kamppailua. Kuvaamme maailmaa kaikki omalla tavallamme. Mutta kaikki myös joskus pysähdymme kuvan äärelle. Näemme yhtäkkiä jotain sellaista, mikä ei aivan äsken ollut näkyvillä.
Linus Lindholm

Pohjanmaa Heikin silmin

Pohjanmaa on hänen taiteensa lähtökohta. Taulujen humoristisuutta ei voi olla huomaamatta. Sillä ei ole mitään merkitystä, että eläkeikä on jo täyttynyt. Heikki Mäki-Tuuri tutkailee edelleen täysin rinnoin kotimaakuntaansa.
Näimme yläpuolellamme monta ufoa. Pian sen jälkeen sain ihottuman ja jouduin karanteeniin.

 

Heikki Mäki-Tuuri avaa Ylistaron kotinsa oven ja ohjaa meidät eteisen kautta ateljeeseen, jossa hän on neljän viime vuosikymmenen ajan kehittänyt tunnusomaista tyyliään.

”Tämä on uusimpia maalauksiani”, hän sanoo ja näyttää paikallisessa Epari-lehdessä hiljattain julkaistua artikkelia.

Siinä kerrotaan Tulikaviokräätäri ja lihonnut konduktööri -taulun paljastamisesta yleisölle. Taulu komistaa nyt Jerikon Kräätäri -nimisen uuden asuintalon rappukäytävää Jerikon kaupunginosassa Seinäjoella. Taulu kuvaa räätäliä, joka mittaa toisen miehen, ilmeisesti muutamia kiloja pulskistuneen konduktöörin vyötärönympärystä. Voimakas tyyli, kirkkaat värit ja kirveellä veistetyt hahmot on helppo tunnistaa ateljeessa riveissä seisovista tauluista.

”Tämä oli Peab-rakennusyhtiön tilaustyö. Peab halusi aiheen, joka liittyy paikan historiaan. Maalasin teoksen koivuvanerilevylle akryyliväreillä. Yhtiö on suojannut taulun lasilevyllä, jotta maalaus ei vahingoitu, kun sen vierestä kanniskellaan muutoissa huonekaluja”, Heikki Mäki-Tuuri kertoo.

Tilaustoimeksiannot ovat vain pieni osa Heikin töistä. Hän maalaa eniten oman inspiraationsa mukaan ja käyttää aiheenaan usein oman arkensa tapahtumia.

”Meillä oli kotona vesivahinko pari vuotta sitten, maalasin silloin Vesivahinko I:n ja II:n. Maalaaminen on minulle hyvä tapa päästä ajatuksissani ikävän tapahtuman yli.”

 

Heikki Mäki-Tuuri, taiteilija

Hän jatkaa 73-vuotiaana päivittäistä maalaamista. ”Kun on kasvanut maaseudulla, on päähän iskostettu, että töitä on tehtävä joka päivä”, Heikki Mäki-Tuuri hymyilee.
Kuva: Linus Lindholm

 

Heikki varttui maaseudulla Tuurissa. Ei ollut itsestään selvää, että hänestä tulisi taiteilija. Kirjoittaminen ja piirtäminen olivat hauskinta koulussa, ja Alavuden yhteiskoulussa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen hän hakeutui taidealan opintoihin. Hän opiskeli Kankaanpään taidekoulussa v. 1966–1968 ja jatkoi sitten Helsinkiin ja Suomen taideakatemiaan.

”Viihdyin taitelijapiireissä ja työskentelin muun muassa Sinebrychoffin taidemuseossa. Toki mietin Helsinkiin jäämistä opintojen jälkeen, mutta elinkustannukset olivat jo tuolloin siellä aivan toisella tasolla kuin Pohjanmaalla.”

Hän päätti jättää suurkaupungin ja palata kotiseudulle.

”Menin naimisiin ja sain töitä taidealan opettajana. Olen toiminut opettajana koko ajan oman maalaamiseni rinnalla. Etenkin alussa olisi ollut vaikeaa elää taulujen myynnillä. Nuorempana minun oli myös vaikeampaa päästää teoksiani käsistäni.”

Hänen aiheensa ovat usein lähtöisin pohjalaiselta maaseudulta. Kuten viereisistä kuvista näkyy, maalauksissa on humoristinen pohjavire.

”Pohjanmaa on perusta, mutta omaksun vaikutteita muualta. Niitä voi kertyä eri medioista tai matkoista.”

 

Heikki Mäki-Tuuri, taiteilija

Heikki Mäki-Tuuri on kotonaan Ylistarossa mutta kaipaa matkoja aurinkoon ja lämpöön. ”Meillä on vaimoni kanssa tapana lomailla Turkissa pari kertaa vuodessa. Olemme saaneet sieltä hyviä ystäviä ja toivomme, että voimme nähdä heitä taas viimeistään tulevana syksynä.”
Kuva: Linus Lindholm

 

Pohjanmaakin on muuttunut vuosien saatossa monessa suhteessa. Heikin taulut ovat tavalla tai toisella kommentoineet omaa aikaansa, sekä paikallisesti että kansainvälisesti.

Syksyn 2015 suuren pakolaisaallon yhteydessä muslimiperinteitä noudattavien asukkaiden määrä kasvoi monissa kylissä ja kaupungeissa eri puolilla Suomea. Heikki ottaa esille Rukousmatto-maalauksen vuodelta 2016. Teoksen taustalla näkyy perinteinen pohjalaistalo, ja etualalla mies on levittänyt rukousmattonsa nurmikolle ja rukoilee.

”Kristillinen uskonnollinen perinne elää vahvana Ylistarossa ja ylipäätään Pohjanmaalla, ja johonkin muuhun uskontoon lujasti uskovat ihmiset ovat viime vuosina yleistyneet täällä.”

Heikin maalauksissa on toistuvana teema avaruusolennot. 9-vuotiaana hän koki jotain, joka on leimannut hänen elämäänsä ja myös taidettaan.

”Minä ja veljeni olimme pellolla. Lapset joutuivat maaseudulla siihen aikaan osallistumaan tilan maataloustöihin.”

Mäki-Tuurin veljekset saivat hieraista kunnolla silmiään pellolla.

”Näimme useita ufoja, jotka liikkuivat yläpuolellamme. Sain heti tämän jälkeen näppylöitä iholleni, ja minut laitettiin karanteeniin. Lääkärit uskoivat, että olin saanut jonkin tarttuvan rokon, ja vietin monta päivää sairaalassa.”

 



Heikki Mäki-Tuuri


Heikki Mäki-Tuuri
Heikki Mäki-Tuuri

 

Hän ei anna selitystä näkemälleen mutta on veljensä kanssa miettinyt tapahtumaa paljon.

”Pari vuotta minua nuorempi veljeni oli kiinnostunut kaikenlaisista koneista, ja hän muistaa paremmin, miltä alukset näyttivät. Olemme yhtä mieltä siitä, ettemme nähneet avaruusolentoja, vain avaruusaluksia.”

Heikin maalauksissa toistuvat avaruusolennot ovat saaneet innoituksensa USA:n populäärikulttuurin kautta levinneistä kuvista. Vaikka Heikki joutui tapahtuman jälkeen sairaalaan, hän kuvaa avaruusolennot rauhallisiksi ja avuliaiksi.

”Kun halusin vuosia sitten oppia soittamaan pianoa, se tuntui toivottomalta, ja olisin tarvinnut apua Maan ulkopuolelta. Maalasin tämän tunteen tauluun, jossa istuin pianon äärellä ja kaksi avaruusolentoa istuu vieressäni.”

Heikki maalaa päivittäin, vaikka on täyttänyt 73 vuotta ja on virallisesti eläkeläinen.

”Minulle on myönnetty valtion taiteilijaeläke. Vaikka se ei velvoita tuottamaan teoksia, minulla on silti tunne, että sen eteen täytyy tehdä jotain. Lapsuudenkodin työmoraali on syvällä selkärangassa”, Heikki Mäki-Tuuri sanoo.

TEKSTI: Johan Svenlin