”Juoksentelin lapseni ympäri teurastamoa ja leikin sisälmyksillä. Se mitä nyt teen, on tavallaan sukua sille”, Alexandra Harald sanoo.
Kasper Dalkarl

Taiteesta ammatti

Ehkä taiteilijuudesta voi saada osan tulevaa elantoa, sanovat Alexandra Harald ja Frankie Sleptsov, jotka opiskelevat taidetta Pietarsaaressa: ”Sen ei tarvitse olla yhtä loistokasta kuin jotkut uskovat tai yhtä mahdotonta kuin toiset sanovat.”
Jotkut sanovat, että minusta tulee rikas, toiset, ettei tuosta tule yhtään mitään.

 

Kun 22-vuotias Alexandra Harald kävi Pietarsaaressa peruskoulua ja lukiota, taiteen opiskeleminen ei käynyt mielessäkään.

”Koulu sujui hyvin ja opettajat ehdottivat, että lukisin ’biokemistiksi tai joksikin sellaiseksi’. Ajattelin itsekin, että valitsisin perinteisen akateemisen koulutuksen.”

”Kävin tosin lasten kuvataidekoulussa Arbiksessa ja pidin maalaamisesta ja askartelusta, mutta en antanut itselleni lupaa käyttää niihin aikaa yläkoulussa ja lukiossa. Pidin nimittäin taidekouluoppilaita vähän laiskoina,” Alexandra kertoo.

Alexandra sairastui sekä henkisesti että fyysisesti lukion viimeisenä vuonna. Tämä vaikutti epäsuorasti tulevaisuuden suunnitelmiin.

”Hermosairauden seurauksien takia minun oli hankalampi lukea ja omaksua asioita samalla tavalla kuin ennen. Yo-kirjoitusten jälkeen tarvitsin lepoa ja tein vuoden verran hanttihommia. Silloin tajusin, että minun täytyisi kenties tehdä jotain käytännönläheisempää.”

Kun Alexandra haki – ja pääsi – Novian ammattikorkeakouluun, hän piti aluksi kaikki vaihtoehdot avoinna. Ehkä hän kävisi koulua vain yhden vuoden neljän sijaan, jota tavallisesti vaadittiin ammattikorkeakoulututkintoon.

”Huomasin kuitenkin aika nopeasti, että tämähän on mahtava paikka. Täällä minun kuuluu olla,” hän kertoo.

 

Tavatessamme helmikuun alussa Alexandra opiskelee kolmatta eli toiseksi viimeistä vuotta, ja taiteesta on muodostunut hänelle tapa työstää ajatuksia ja tunteita. Opintoaikana on paljastunut, miten laaja kuvataiteen käsite voikaan olla, ja opiskelijat saavat itse vaikuttaa paljon opintojen suuntaukseen. Koulutusohjelman nimi on ehkä hieman harhaanjohtava, Alexandra pohtii.

”Tapaan sanoa, että lopetin maalaamisen ryhtyessäni opiskelemaan kuvataidetta. Minua kiinnostavat tällä hetkellä installaatiot, veistokset ja valokuvaus, mutta olen juuri myös alkanut taas maalata.”

Alexandra Harald ei ole varma, ovatko lapsuus- ja nuoruusvuodet Uudessakaarlepyyssä vaikuttaneet hänen taiteeseensa.

”Luonnonmateriaalit kyllä kiehtovat minua tosi paljon. Se on varmasti perua siitä, että olen varttunut lammastilalla ja hirvenmetsästyksen parissa. Juoksin lapsena ympäriinsä teurastamossa ja leikin sisälmyksillä. Eräällä lailla nämä tämänhetkiset tekemiseni ovat hieman sukua sille.”