Ko jänes hyppää varpaat haaralla on suvet (= suojasäät) tulosa, kuuluu talvinen sääennustus Alavieskasta. Vaikka kyse on pohjalaismurteesta, on Keski-Pohjanmaan murteissa monien asutushistoriallisten vaiheiden ansiosta piirteitä esimerkiksi lounais-, hämäläis- ja savolaismurteista. Alkuaan lounaista perua ovat muun muassa sanat jänes ja vares. Savolaisuus taas on se, kun sanat metsä ja katsoo esiintyvät muodossa mehtä ja kahtoo.
Ala- ja Ylivieskassa puhuttava murre kuuluu Keski-Pohjanmaan murteiden Kalajokilaakson murreryhmään. Samaan ryhmään kuuluvat Sievi sekä Kalajoki ja tähän liitetty entinen Raution pitäjä. Keski-Pohjanmaan murteessa on lisäksi neljä muuta alaryhmää, joita murremaantieteessä kutsutaan nimityksillä Lestijokilaakso, Pyhäjokilaakso, eteläosa ja ylämaa.
Keskipohjalaisista murrepiirteistä ja niiden asutushistoriallisista taustoista kirjoitti Suomen murteiden sanakirjan toimitussihteeri Kirsti Aapala artikkelissaan Ylivieskasta yleiskieleen (Katternö-lehti 1/2020).
Lampahat Lestijokilaaksossa
Keski-Pohjanmaalla asutus on aikoinaan keskittynyt etenkin jokilaaksoihin. Kunkin alueen pienet omaleimaiset piirteet erottavat puheenparren naapuriryhmän murteesta.
Kalajokilaakson eteläpuolella sijaitsee Lestijokilaakso. Tähän murreryhmään kuuluvat Kannus, Toholampi ja Lestijärvi sekä entiset Himangan, Lohtajan, Kälviän ja Ullavan pitäjät. Lestijokilaakson murteessa on hivenen enemmän eteläpohjalaisväriä kuin Kalajokilaaksossa.
Siinä, missä Kalajokilaaksossa sanotaan yleensä lampaat, matkaan, tehtiin, sanotaan Lestijokilaakson rajapitäjissä lampahat, matkahan ja tehtihin ja hieman etelämpänä lamphat, matkhan, tehthin. Sisämaasta Lestijärveltä nämä pohjalaispiirteet kuitenkin puuttuvat savolaisvaikutuksen vuoksi.
Konsonanttien kahdentuminen eli geminaatio ( kallaa, mennee, makkaa) on Kalajokilaaksossa yleistä. Lestijokilaaksossa ja siitä etelään päin sen sijaan sanotaan kalaa, menee, makaa. Vielä eräs alkuaan lounaisvaikutteinen piirre Lestijokilaakson murteessa on lyhyt-sanan asu lyhyvä. Kalajokilaaksossa se taas on yleensä lyhy.
Savolaisvaikutteinen ylämaa
Kalajokilaakson itäpuolelle, sisämaahan, sijoittuu Keski-Pohjanmaan ylämaan murreryhmä. Siihen kuuluvat Reisjärvi, Haapajärvi, Nivala, Haapavesi, Pyhäntä ja Kärsämäki sekä entiset Pulkkilan, Piippolan ja Kestilän kunnat. Ylämaan murreryhmässä, erityisesti Reisjärvellä ja Haapajärvellä, savolaisvaikutus on suurinta.
Kalajokilaakson ryhmässä kolmannen persoonan omistusliite kuuluu kätensä, suunsa, ylämaalla taas savolaisittain kätesä, suusa. Siinä missä suurimmassa osassa keskipohjalaismurteita sanotaan vanhan satakuntalaisvaikutuksen mukaisesti tulosa tai täsä talosa, sanotaan ylämaalla tulossa ja tässä talossa.
Keski-Pohjanmaalla metsä-sana esiintyy laajalla alueella muodossa mehtä ja taipuu useimmiten mehtä : mehtän. (Eteläosan, Kaustisen seudun, erikoisuus on toki messä : messän!) Ylämaalla taas taivutetaan savolaismallin mukaan mehtä : metän.
Pohjoispuolella Pyhäjokilaakso
Kalajokilaakson pohjoispuolella sijaitsee Pyhäjokilaakson murreryhmä, johon kuuluvat Pyhäjoki, Merijärvi ja Oulainen sekä entinen Saloisten kunta. Kalajokilaakson ja Pyhäjokilaakson väliset murre-erot ovat hyvin vähäiset.
Kalajokilaaksossa esiintyy kuitenkin eräitä vanhoja lounaismurteisuuksia kuten kellanen (’keltainen’) sekä imperfektimuotoja rev(v)ein, hyp(p)ein (’revin’, ’hypin’). Pyhäjokilaaksossa nämä piirteet ovat harvinaisia. Toinen eroavaisuus liittyy yleiskielen d:n vastineisiin eräissä äänneympäristöissä: Pyhäjokilaaksossa esimerkiksi latu– ja peto-sanat taipuvat vanhastaan lavun ja pevon, kun taas Kalajokilaaksossa lajun ja pejon.
Asutushistorialliset seikat, kuten rajanvedot ja ihmisten liikkuminen elinkeinojen perässä, ovat muovanneet murremaisemaa kautta vuosisatojen. Suomen murteiden sanakirjassa sekä professori Lauri Kettusen Suomen murteet -kartastossa kuvatut seikat perustuvat 1900-luvun alkupuolen murreolosuhteisiin. Voi silti olla, että nykyisenä runsaan liikkumisen ja kuntaliitosten aikanakin pienet murrevivahteet erottavat edelleen kunkin seudun murteen naapuriryhmästä.
Alavieskan murresanoja
alamaatinen
vaatimaton, yksinkertainen Kyllä se pastori on hyvin alamaatinen mies.
ensitäksi
ensiksi Enstäksi se tuo mua löi, ja sitte minäki jo.
hedelmäaika
heinäkasvien, etenkin rukiin kukinta-, heilimöintiaika Rukkiilla oo heelmäaika, se passaa siihej juhannuksen kahta puolta.
hissa
kulumisesta, joka aiheutuu kengän varsien tai housunlahkeiden yhteen hankautumisesta käveltäessä: ”hissa syö” Mult on hissa taas syöny reijän tuohon uuteen saapasvarteen.
kanehtia
auttaa (suolaisen ruoan) nälän tunteeseen Sepä kanehti sano äiti silahkata. (sananparsi)
lamakaasu
lähellä maanpintaa oleva sumu Ko om palijo lamakaasua uuvevvuojej jäläkiin, tullee hyvä vuosi.
Esimerkit ovat peräisin Suomen murteiden sanakirjasta (kaino.kotus.fi/sms).
Lue lisää
Kirsti Aapala: ”Ylivieskasta yleiskieleen”, Katternö-lehti 1/2020.
Lauri Kettunen 1940: Suomen murteet III. A. Murrekartasto, SKS.
Paavo Suihkonen 1992: Klusiilien vaihtelusuhteet Kala- ja Lestijokilaakson murteessa, SKS.