”Punaisen listan” metallit seuraava ympäristökysymys

 

christian_ekberg_webb.jpg

Professori Christian Ekberg.

 

Laaja problematiikka
Materiaalien kierrätykseen liittyy tieteen kannalta hyvin laaja problematiikka. Jäte ei koostu vain metalleista vaan metallin, muovin, lasin ja muun suloisesta sekamelskasta.

Materiaalien ympäristöriskit vaihtelevat merkittävästi, ja eri tuotteiden koko elinkaari täytyy ottaa huomioon ennen kierrätysstrategian valintaa, Christian Ekberg toteaa.

”Jotta kierrätyshanke todella onnistuisi, tarvitaan monen alan osaamista. On oltava kokonaiskäsitys sekä niin ympäristön kuin taloudenkin näkökulmasta kestäviä kierrätysprosesseja.”

Christian Ekberg käyttää käsitettä ”punaisen listan” metallit.

”Usein puhutaan punaisen listan kalasta, siis kalalajeista, jotka alkavat käydä harvinaisiksi ja joita ei sen vuoksi pitäisi pyytää. Ensimmäinen askel kohti jonkinlaista sääntelyä on yleensä hinnannousu, mutta jos jokin laji alkaa kuitenkin lopuksi lähestyä olemassaolonsa kriittistä rajaa, tarvitaan lainsäädännöllisiä toimia.”

Hän on Stena Metallin tutkimuspäällikkö Christer Forsgrenin kanssa esittänyt tuotteille materiaaliselostetta:

”Materiaali-indeksi kuvaisi, miten paljon uusi tuote sisältää energiaa ja mahdollisesti harvinaisia materiaaleja. Silloin kävisi hyvin selvästi ilmi, kuinka todellinen ympäristöhyöty koituu siitä, että jatketaan vanhan ja toimivan koneen käyttöä tai monissa tapauksissa korjataan kone sen sijaan että hankitaan uusi.”

”Vasta kun olemme kulkeneet hyvän matkaa tätä alkukulutuksen vähentämisen tietä, voimme mitenkään uskottavasti väittää, että meillä on ympäristön suhteen hyvä omatunto.”

 

Huomisen akku
Christian Ekbergin ryhmittymä on jo jonkin aikaa tehnyt yhteistyötä Northvoltin kanssa. Northvolt valmistelee Ruotsin Skellefteåån litiumakkutehdasta sähköautoja ja energian varastointia varten.

Northvoltin lähtökohtana on akkujen suunnittelu siten, että niitä voidaan kierrättää. Chalmersissa on tätä varten rakenteilla pilottilaitos ns. hydrokemialliseen prosessiin perustuvaa kierrätystä varten.

Litium, koboltti ja nikkeli ovat nykyisten autonakkujen keskeisiä metalleja, mutta perustuvatko voitokkaat akkukonseptit niille tulevaisuudessakin, se on avoin kysymys.

”Kukaan ei tiedä. Monet väittävät keksineensä ratkaisun, esim. natriumpohjaiset akut. Mutta epävarmuustekijöitä on niin paljon, ettei kukaan tämän päivän autoteollisuudessa uskalla valita, mitä tekniikkaa lähtee noudattamaan. Ne odottelevat toistensa ratkaisuja. Kukaan ei halua veikata väärää hevosta”, Christian Ekberg sanoo.

Hän uskoo kuitenkin litiumin menestykseen.

”Litiumilla on hyvä energiarako [paljon energiaa litium-atomia kohti]. Litiumia on luonnossa aika paljon mutta usein valitettavasti vaikeapääsyisillä alueilla.”

”Samalla kannattaa tiedostaa, ettei uusi tekniikka ole aina pitkäikäistä. Muutama vuosi sitten markkinoille tuli lantanoideihin perustuvia energiansäästöloisteputkia. Pian sen jälkeen LED-tekniikka teki niistä vanhentuneita”, Christian Ekberg sanoo.

27 raaka-ainetta ”elintärkeitä” EU:lle

 

diagram_fi.jpg

 

EU:n kolmannessa, viime syyskuussa julkaistussa ”ratkaisevan tärkeiden raaka-aineiden” raportissa tarkastellaan 78 eri materiaalia. Niistä 27 luokitellaan EU:lle elintärkeiksi, yhtäältä niiden puutteen vaaran ja toisaalta niiden suuren taloudellisen merkityksen vuoksi.
Kiina todetaan vaikutusvaltaisimmaksi maaksi mm. harvinaisissa maametalleissa (97 % maailman tuotannosta), magnesiumissa, tungstenissa, antimonissa, galliumissa ja germaniumissa. Platinametallien saanti on keskittynyt Venäjälle (palladium) ja Etelä-Afrikkaan (iridium, platina, rodium ja rutenium).
Esimerkkejä siitä, missä näitä metalleja tarvitaan:

 

  • Matkapuhelimet – jopa 30 metallia, litium, koboltti, kulta, antimoni, kupari ym.
  • Tietokoneet – jopa 60 raaka-ainetta, mm. indium näyttöruudussa, kupari ym.
  • Akut – litium, nikkeli, lantaani ym.
  • Energiansäästölamput – harvinaisia maametalleja, ts. yttrium, lantaani, cerium, europium, gadolinium ja terbium.
  • Autojen katalysaattorit – platinametalleja.
  • Tuulivoimalat ja sähkömoottorit – niiden kestomagneeteissa käytetään neodyymia, samariumia, gadoliniumia ja dysprosiumia.
  • Aurinkokennot – mm. kupari, indium, gallium, seleeni.

 

Valtaosa maametalleista ei oikeastaan ole harvinaisia, mutta niitä esiintyy niin pieninä ja vaihtelevina pitoisuuksina malmissa, että louhinnasta aiheutuu suhteessa suuria ympäristövaikutuksia. Tuotantoa vaikeuttaa edelleen se, että metallien kemialliset ominaisuudet ovat samankaltaisia ja niitä on vaikea erottaa toisistaan.

Se selittää myös vähäistä kierrätysastetta. On vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi prosessia, jossa erotellaan pieniä määriä metalleja, joilla on erilaisia ominaisuuksia.

TEKSTI: Svenolof Karlsson