Jos nisäkkäistä haluaa hyviä värikuvia, kannattaa panostaa kesään, jolloin on valoisaa vuorokauden ympäri. Riistakameralla sai hirviperheestä näin hienon kuvan jo 10 vuotta sitten.

Riistakamera – kätevä tapa oppia tuntemaan eläimiä

Riistakamera on syystäkin noussut suosituksi luonnonystävien keskuudessa. Sillä saa oikein käytettynä hienoja kuvia ja paljon tietoa eläimistä ja luonnosta. Olen käyttänyt riistakameroita yli kymmenen vuotta ja ehtinyt kuluttaa loppuun kymmenkunta eri mallia. Tässä joitain kokemuksiani.

Ensiksi: Riistakameran asentamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Etenkin jos ihmisiäkin voi päätyä kuvaan, saattaa helposti syntyä riitoja, jos lupaa ei ole kysytty.

Monet riistakameroiden käyttäjät, varsinkin metsästäjät, käyttävät kameroita ainoastaan vahtiakseen suolakiveä vuoden jokaisena päivänä, mutta kameraa voi käyttää huomattavasti monipuolisemminkin. Niiden avulla voi saada hienoja kuvia lähestulkoon kaikista Suomen nisäkkäistä ja linnuista, mutta se vaatii perehtymistä eläinten käyttäytymiseen ja liikkumiseen.

Eläimet viihtyvät eri paikoilla eri vuodenaikoina, joten riistakameraa kannattaa siirtää usein. Paras paikka riistakameralle on suolakivien (hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris, jänis), pesäkolojen (kettu, supikoira, mäyrä), syöttien ja haaskojen (suuret ja pienet petoeläimet, petolinnut ja varislinnut) sekä soidinpaikkojen (metso ja teeri) luona.

Kameraan tallentuu takuulla metsäkauriita, hirvieläimiä ja petoeläimiä tunnetuilla ja suosituilla riistapoluilla sekä riistapelloilla. Lisäksi useimmista nisäkkäistä saa helposti hyviä kuvia, kun sijoittaa kameran harvaan liikennöidyn metsä- tai traktoritien varrelle.

Yksi parhaista löytämistäni paikoista riistakameralle on pienen metsäjoen ylittävällä vanhalla puusillalla. Kameraan on tallentunut siellä vuosien varrella hirvieläimiä, kettuja, ilveksiä, susia ja karhuja eikä minun ole tarvinnut laittaa sinne mitään houkuttimia.

Riistakameran edestä kannattaa raivata pois korkeat ruohot ja pienemmät oksat. Asenna kamera matalalle, vain 0,5–1 metriä maanpinnan yläpuolelle, jos haluat saada hyviä kuvia hirveä pienemmistä eläimistä. Jos paikalla ei ole sopivaa puuta, voit rakentaa pienen telineen.

 



Metso
Riistakameralla voi saada metson soidinmenoista upeita kuvia, jos ei halua viettää lukemattomia öitä piilopaikassa soidinpaikan lähellä.



Metsäpeurat
Riistakameralla voi kuvata useimpia nisäkkäitä. Kamera on tässä asennettu runsaasti jäkälää kasvavalle mäelle, jossa metsäpeurat usein laiduntavat.




Karhu
Käytimme viime keväänä onnistuneesti reaaliajassa kuvia lähettäviä riistakameroita ja saimme karhun kiinni itse teossa tuhoamassa mehiläispesiä.



Ilves
Ilves valkohäntäpeuran raadolla. Jos löydät vastakaadetun raadon, sinun täytyy toimia nopeasti, jotta ihmisen haju ei ehdi turmella paikkaa. Älä lähesty raatoa. Aseta kamera matalalle sopivan etäisyyden päähän.


 

Riistakameran voi nykyään ostaa halpamyymälästä alle sadalla eurolla. Näiden kameroiden ongelmana on usein se, ettei niissä voi muuttaa asetuksia kovinkaan paljoa.

Esimerkiksi lähes kaikki Suomen nisäkkäät liikkuvat öisin. Kamera kannattaa usein säätää niin, että se ottaa kuvia ainoastaan vuorokauden pimeämpinä tunteina. Jos siihen ei ole sopivaa asetusta, kameran muistikortti täyttyy nopeasti vähemmän toivotuista kuvista lentävistä pikkulinnuista tai vastaavista.

Kameraa valitessa täytyy myös päättää, haluaako sen lähettävän kuvia matkapuhelinverkon kautta. Tällainen riistakamera maksaa vähintään sata euroa lisää ja tarvitsee verkkoyhteyden, mikä maksaa ainakin 60 euroa vuodessa.

Vaikka kuvia lähettävillä riistakameroilla on etunsa, useimmille käyttäjille riittää ”tavallinen” kamera. Kuvanlaatu ei näissä vaihtoehdoissa eroa.

En silti voi kieltää, etteikö aamukahvin äärellä ole mukava selailla kännykästä riistakameran yöllä napsimia kuvia. Lisäksi olemme tällaisten riistakameroiden avulla onnistuneet nopeasti pyydystämään syöteillä vierailevia supikoiria. Viime keväänä pelotimme myös pois mehiläispesiä tuhonneen karhun.

En suosittele ostamaan kaikkein kalleimpia kameroita, sillä kokemukseni mukaan nekin hajoavat ennemmin tai myöhemmin. Kameraa varten voi ostaa tai valmistaa itse suojalaatikon, joka pitää poissa sateen ja kosteuden, sillä ne voivat muuten rikkoa herkkää elektroniikkaa. Valitettavasti tällainen laatikko voi kuitenkin kääntyä tarkoitustaan vastaan, etenkin talvisin, kun laatikkoon pakkautuu lunta eikä kosteus pääse pois.

Lisäksi kamerat saatetaan varastaa tai joutua ilkivallan kohteeksi, vaikka minulle on käynyt näin vain kerran. Tämän voi kuitenkin olettaa olevan isompi ongelma Suomen tiheämmin asutetuilla alueilla.

Onpa käynyt niinkin, että hirvi tai peura on maistanut riistakameraani. Kaverini riistakameran tuhosi vihainen ahma, joka ei halunnut tulla kuvatuksi.

 

Riistakamera

Villieläimiä odottamassa. Yksinkertaiseen telineeseen asennettu riistakamera valmiudessa riistapellon laidalla.

 

Useimmat riistakamerat toimivat hyvin aivan tavallisilla AA-alkaliparistoilla, mutta kalliimmat litiumparistot tai erillinen isompi akku ovat välttämättömiä kylminä vuodenaikoina. Tavallisen alkalipariston elinikä on nimittäin erittäin lyhyt pakkassäässä.

Useimmat ottavat riistakamerallaan vain kuvia, vaikka monesti lyhyet, noin 30 sekunnin videopätkät antavat enemmän tietoa kuin parhaatkaan kuvat. Jos ennakoin, että kamera sijaitsee vilkkaalla paikalla, valitsen itse aina ensisijaisesti videokuvauksen. Olen vuosien mittaan saanut odottamattomasti käyttäytyvistä eläimistä monta mielenkiintoista videopätkää, joita olen voinut hyödyntää luennoillani ja kursseillani.

TEKSTI: Mattias Kanckos KUVAT: Mattias Kanckos