KESKELLÄ KAUNISTA KESÄÄ SUOMEEN SYNTYI AKUUTTI UHKAAVA SÄHKÖPULA. SILLÄ KERTAA TILANTEEN PELASTI JOUSTAVA VESIVOIMA, MUTTA TAPAUS OSOITTAA, ETTÄ TYÖTÄ SÄHKÖNSAANNIN VARMISTAMISEKSI ON JATKETTAVA, RIKU MERIKOSKI KIRJOITTAA.
Mats Sandström

Riittääkö Suomessa sähköä?

Heinäkuun 19. päivänä Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid antoi erittäin poikkeuksellisesti varoituksen uhkaavasta sähköpulasta, ja asiasta uutisoitiin laajalti. Fingridin mukaan vastaava varoitus oli viimeksi annettu tammikuussa vuosina 2006 ja 2008.

Samoin kuin näillä aikaisemmilla kerroilla myös heinäkuussa tilanteesta selvittiin ilman sähköpulaa. Suomessa ei ole tuotannon vajeen vuoksi jääty ilman sähköä moneen vuosikymmeneen. Sähkön kulutusta rajoitettiin pakolla viimeksi 1970-luvulla sähköalan lakon takia, mutta sen jälkeen varoitusta pahempia tilanteita ei ole koettu. Verkkovikojen takia sähkökatkoja on toisinaan, mutta Suomessa nekin ovat kansainvälisessä vertailussa melko harvinaisia ja rajoittuvat yleensä pienille alueille.

Heinäkuinen tilanne alkoi Olkiluodossa 18.7. aamulla Fingridin sähköaseman muuntajaviasta, joka johti tulipaloon ja irrotti Teollisuuden Voiman Olkiluoto 2 -ydinvoimayksikön sähköverkosta. Tulipalo saatiin sammutettua, ja muuntajan korjaustyöt käyntiin, mutta töiden vuoksi myös Olkiluoto 1 irtosi illalla verkosta.
Yhden päivän aikana sähköverkosta putosi 1 780 MW päästötöntä sähköntuotantoa. Pudotus oli merkittävä, sillä se vastaa noin 20 prosenttia heinäkuisen kesäpäivän sähkönkulutuksesta Suomessa, ja tämä johti myös varoitukseen sähköpulasta.

Luonnollisesti tärkein pitkän ajan toimenpide on tapahtuman syiden selvittäminen ja vastaavien vikojen estäminen jatkossa, ja näitä asioita Fingrid varmasti selvittää. Heinäkuisena päivänä tärkein kiireellinen tehtävä oli kuitenkin Suomen sähköhuollon turvaaminen, jossa Fingrid onnistui lopulta hyvin.

Tilastoista voidaan nähdä, että selkeästi merkittävin korvaava tuotantomuoto oli vesivoima. Ilman nopeasti ja voimakkaasti säätävää vesivoimaa olisimme olleet vaikeuksissa, koska muut tuotantomuodot pystyivät reagoimaan tilanteeseen hitaammin.

Oikeastaan vesivoiman rooli näyttäisi olevan jopa kasvamaan päin, sillä täysin säästä riippuvaisen tuuli- ja aurinkovoiman tuotannon lisääntyessä muun tuotannon on kehityttävä entistä joustavammaksi. Samaan aikaan myös sähkön kulutuksen joustoa on kehitettävä, ja varsinkin Suomen kaltaisessa kylmässä maassa kotitalouksien sähkölämmitysjärjestelmistä voitaisiin löytää merkittävää joustoa.

Energia-alan yrityksillä on tulevina vuosina paljon tekemistä näiden asioiden parissa.

Ensi vuonna käynnistettäväksi suunniteltu Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitos vähentää myös sähköpulan uhkaa, sillä se lisää suomalaisen sähkön tuotantoa huomattavasti. Rakennusvaiheen ongelmistaan huolimatta laitos tuottaa Suomeen suuria määriä vähäpäästöistä sähköä vuosikymmeniksi eteenpäin, ja se vapauttaa tilaa Suomen ja Ruotsin välisiltä sähkönsiirtoyhteyksiltä, jotka ovat nykyään usein täydessä käytössä. Siirtoyhteyksiä vesivoimavaltaiseen Pohjois-Ruotsiin ollaan vieläpä lisäämässä 2020-luvulla, mikä myös osaltaan parantaa sähkönsaannin varmuutta Suomessa.

Suomalaisen kuluttajan ei kannata menettää yöuniaan huolehtiessaan sähkön saatavuudesta, sillä olemme selvinneet hyvin menneisyydessä, ja meneillään on lukuisia sähkön riittävyyttä parantavia toimia. Säätökykyisen vesivoiman toimintaedellytyksien turvaaminen on historian valossa jatkossakin tärkeää, sillä vesivoiman joustavuutta ei tällä hetkellä pysty korvaamaan muulla vähäpäästöisellä tuotannolla.

Heinäkuun kaltaisia yllättäviä tapahtumia ei kuitenkaan voi koskaan täysin ehkäistä, ja siksi tarvitsemme jatkossakin erilaisia jo olemassa olevia varajärjestelyjä, joilla yhteiskunnan keskeiset toiminnot pysyvät käynnissä sähköverkosta riippumatta. Suomen kannalta on myös harmillista, että Ruotsissa talviajan sähköpulan riski on kasvamassa maan sulkiessa osan ydinvoimaloistaan. Tämän vuoksi Ruotsista ei välttämättä ole aina saatavissa tuontisähköä, kun sitä eniten tarvitsisimme.

Lisäksi on tietysti muistettava, että meidän on vähennettävä fossiilisten polttoaineiden käyttöä paljon jo lähivuosina, ja niiden korvaamiseen tarvitsemme edelleen uutta vähäpäästöistä sähkön tuotantoa. Näin valot pysyvät päällä Suomessa tulevaisuudessakin.


Riku Merikoski.

Kirjoittaja toimii Fortumin markkina-analyytikkona.