Merirosvoradion idea tuli Yhdysvalloista ja sai sinettinsä eräällä Jack Kotschackin lukuisista matkoista maassa. Texasilainen Gordon McLendon pyöritti Amerikassa seitsemää radioasemaa, mikä oli liittovaltion lakien sallima enimmäismäärä yhdelle omistajalle.
McLendon halusi laajentaa toimintaansa, mutta se oli mahdollista ainoastaan kotimaan rajojen ulkopuolella. Hän kuuli yhteiseltä tutulta Jack Kotschackista ja kutsui tämän Dallasiin kesäkuussa 1959.
McLendonin menestysresepti olivat ohjelmat, joissa oli laaja ja kansanomainen linja sekä vaihtelevaa musiikkia sekoitettuna uutisiin, kilpailuihin ja aktiviteetteihin. Kaiken tämän tarkoituksena oli luoda läsnäolon tunne ja yhteys kuulijoihin.
Eräs toinenkin pioneeri, helluntailaisjohtaja Lewi Pethrus, oli Ruotsissa aiemmin koetellut viranomaisia ja poliitikkoja yksityisiä radioasemia koskevalla aloitteella. Kun kaikki keinot oli kotimaassa käytetty, helluntailaiset keräsivät suuren summan ostaakseen lähettimen Tangerin vapaavyöhykkeeltä Pohjois-Afrikasta.
Ruotsin valtionpankki kuitenkin torppasi hankkeen, sillä se ei sallinut rahojen lähettämistä maasta tällaista tarkoitusta varten. Lewi Pethrus kommentoi katkerasti, että Ruotsista sai viedä rahaa gangsterielokuvien ja sarjakuvien ostamiseen, mutta ei kristillisen ohjelman radiolähetintä varten.
Myös Jack sai Pethrukselta ehdotuksen, mutta kieltäytyi. Radio Nord olisi vapaa uskonnosta ja politiikasta.
Tie Radio Nordin ideasta toteutukseen oli pitkä. McLendonin ja rahoittaja Clint Murchison Juniorin tuen ansiosta rahoitus ei ollut ongelma, mutta käytännön pulmat piti silti ratkaista vaikeamman kautta.
Hampurista löytyi vanha rahtialus, kolmimastoinen teräskuunari Olga, joka otettiin suuren remontin jälkeen käyttöön kelluvana merirosvoradiona. Sen uudeksi nimeksi tuli Bon Jour.
Alus purjehti Nicaraguan lipun alla Somozan mahtiperheeseen solmittujen kontaktien ansiosta. Omistajayhtiö vuokrasi aluksen liechtensteinilaiselle yritykselle, jonka pääasiamies Tukholmassa oli Radio Reklam Produktion Ab, Jack Kotschackin omistama yritys.
Bon Jour pääsi matkalle kohti suunniteltua määränpäätään 21.12.1960. Radion neitsytlähetys olisi kaksi päivää myöhemmin. Pinttyneenä PR-miehenä Jack lähetti 2 000 merkittävälle ruotsalaiselle sähkeen, jossa hän kertoi Radio Nordin, Euroopan nykyaikaisimman radioaseman, pian siirtyvän eetteriin.
Öölannin pohjoiskärjessä puhkesi täysi myrsky. Kukaan ei ollut keksinyt varustaa Bon Jouria radiopuhelimella. Jack kulki maalla toimistossaan edestakaisin epätoivon kasvaessa, sillä laivasta ei kuulunut mitään.
Kello kahdelta tapaninpäivän aamuna kaksi majakanvartijaa vastaanotti lampulla morsetetun hätäkutsun. Kun luotsit saavuttivat Bon Jourin, heidän täytyi dramaattisissa olosuhteissa pelastaa 14 hengen miehistö luotsikutteriin. Uutistoimittaja huuhtoutui laidan yli, mutta hän pelastui jonkun onnistuttua tarttumaan hänen jalkaansa.
Jackin toivoman riemuvoittoisan alun sijaan Radio Nord joutui iltapäivälehtien pilkaksi, sillä radion ensimmäinen lähetys oli hätäkutsu.
Kaikesta huolimatta Bon Jour ei kärsinyt suuria vahinkoja. Laiva suuntasi Turkua kohtia korjauksia varten Crichtonin telakalla. Wärtsilä-konsernin korkein johtaja, vuorineuvos Wilhelm Wahlforss, kuitenkin esti tämän.
Syynä oli, että Wahlforss istui Yleisradion hallituksessa. Ilmeisesti ruotsalaisystäviltä oli saapunut vetoomus, että laivalle ei saisi antaa yhtään apua.
Yleisradion uutisohjelmalle laadittu pätkä Bon Jourista joutui kiireesti roskakoriin. Uutispätkä oli valmiina ja sitä oli jopa mainostettu, kun tuoreen käskyn mukaan sitä ei enää saanut lähettää.
Bon Jour pääsi telakalle Paraisten Kalkholmeniin Crichton-yrityksen johtaja Lennart Bergrothin ansiosta – käytännössä vastoin hänen pomonsa käskyä. Suomen televiranomaiset pysyttelivät tarkasti ajan tasalla ja ilmoittivat sähkeellä ruotsalaiskollegoilleen, mitä telakalla tapahtui.
Ruotsin hallitus ehti tällä välin päättää asetuksesta, jolla kiellettiin lähetinlaitteistolla varustetun laivan oleskelu Ruotsin aluevesillä. Tämän jälkeen Bon Jour ei siis enää päässyt Ruotsin puolelle, paitsi hätätilanteessa.
Miltei kaikki suuret ruotsalaislehdet tukivat maan hallitusta. He eivät missään nimessä halunneet kilpailla mainosrahoista. Pääkirjoituksissa vaadittiin toimenpiteitä myös Suomessa. Muussa tapauksessa laivahan pystyisi jatkamaan kumouksellista toimintaansa Suomen vesillä.
Jackin piti mm. ratkaista, miten laivalta lähetettävät ja valmiiksi äänitetyt ohjelmat saataisiin mantereelta alukseen. Ratkaisuksi muodostui lentokone, joka lensi päivittäin aluksen yli ja tiputti miehistölle kapselin.
