Radio Nordin lähetykset löivät nopeasti läpi. Eräs ohjelmasuosikeista oli Top-20-lista, jota veti innostunut DJ ja ohjelmajuontaja Gert Landin. Levy-yhtiöt saivat ohjelman myötä yhtäkkiä uuden alustan artisteilleen. Lauantai-iltaisin Radio Nord innosti kuulijoita tanssimaan kuulujen artistien tahtiin.
Toinen uutinen olivat juuri uutiset – lyhyet ja ytimekkäät – pääosin aiheista, joita työtoverit Bon Jourilla keräsivät BBC:n ja Voice of American kaltaisilta radioasemilta. Sattui niin, että Juri Gagarinin sensaatiomainen avaruusmatka ensimmäisenä ihmisenä maapallon ympäri tapahtui juuri uutislähetysten ensi-iltana 12.4.1961. Radio Nord raportoi tietenkin asiasta ensimmäisenä.
Toinen menestyksekäs konsepti olivat urheilulähetykset ja tulosraportit mm. Allsvenskanin jalkapallo-otteluista.
Radio Nord -kysymys palasi hallitukselle jatkuvasti. Salaisessa asiakirjassa lueteltiin mahdollisia vastatoimenpiteitä, kuten häirintälaite, Bon Jourin kaappaus kansainvälisillä vesillä, ”radiolähetykset kieltävä lisävyöhyke aluevesirajojen ulkopuolella” sekä tallennusnauhojen ja hyödykkeiden vientikielto alukseen.
Ruotsin Radion hallituksen puheenjohtaja Per Eckerberg käytti asiasta kovaa kieltä. Radio Nordin ”gangsteritoiminta” oli uhka ruotsalaiselle demokratialle ja elämäntyylille. ”Juuri tällainen sallivuus ja heikkous viitoittivat tien fasismille ja natsismille 1930-luvulla”, hän väitti.
Närkästystä lisäsi myös se, että Radio Nordin takana oli ulkomaalaisia. Puhuttiin ”epäilyttävästä suomalaispakolaisesta”, tummanpuhuvasta tyypistä, jolla oli omituinen sukunimi ja joka häiritsi kansankoti-idylliä. Sosiaalidemokraattinen Stockholms-Tidningen julkaisi avoimesti antisemitistisen piirroksen Jack Kotschackista liukkaana ja epäsympaattisena juutalaisena.
Samalla poliitikot saivat oppitunnin siitä, miten maailma pyörii. Alle kaksi kuukautta Radio Nordin neitsytlähetyksen jälkeen Ruotsin Radio sai odottamattoman lisärahoituksen ”juoruohjelman” aloittamiseksi. Kyseessä oli Sveriges Melodiradio (myöhemmin P3) sittemmin legendaksi muuttuneen Tage Danielssonin johdolla. Toinen uutuus olivat lyhyet uutispätkät tasatunnein; kolmas Sportextra-ohjelma, jossa raportoitiin Allsvenskanin otteluista.
Jokainen tietenkin ymmärsi, mistä Ruotsin Radion yhtäkkinen täyskäännös johtui.
Radio Nordin menestystarina kesti 16 kuukautta. Hallitus yritti jatkuvasti löytää tapoja toiminnan taltuttamiseksi. Yksi keino oli radiopuhelukielto Bon Jourille syyskuussa 1961. Tämän jälkeen laivalle saatiin viestejä ainoastaan päivittäisillä lentokuljetuksilla.
Ratkaisevaksi muodostui, että hallitus puski läpi kaupallisia radiolähetyksiä avustavien mainostajien ja ohjelmakumppaneiden kriminalisoinnin, myös kansainvälisillä vesillä.
Päätöstä oli vaikea sovittaa yhteen yleisen oikeuskäsityksen kanssa, sananvapaudesta puhumattakaan. Lakineuvosto, eli oikeudellisesta asiantuntemuksesta koostuva viranomainen, tarkisti lakiesityksen ennen sen käsittelyä valtiopäivillä ja torjui sen jyrkästi.
Valta kuitenkin näytti kasvonsa. Laki hyväksyttiin toisen kamarin ratkaisevassa äänestyksessä äänin 134–73. Kommunistinen puolue ja keskustapuolue tukivat sosiaalidemokraatteja.
Expressenin järjestämä äänestys antoi päinvastaisen tuloksen: 189 129 henkilöä halusi nähdä valtion radiomonopolin lopun, kun taas 1 304 halusi säilyttää sen.
Jackin poika Jan Kotschack, joka on kuvaillut tapahtumia yksityiskohtaisessa kirjassaan, tiivistää lakonisesti: ”Ideologia ja arvovalta ovat voimakas sekoitus.”
Radio Nord lopetti lähetykset tyylillä keskiyöllä 1.7.1962. Viimeisenä lauluna soi ”Stick iväg, Jack!” Monica Zetterlundin esittämänä.
On kiinnostavaa huomata, että kolme Ruotsin senaikaista johtavaa mediapersoonaa olivat suomalaisia; Jack, Carl-Adam Nycop, hänen nuoruuden nyrkkeilykumppaninsa ja Expressenin toimituspäällikkö, ja Allan Schulman, johtava TV-tuottaja ja nykyjulkkis Alex Schulmanin isä.
Kolmikko vietti mielellään aikaa yhdessä ja osoitti tuolloin vähäistä kunnioitusta Ruotsin mediapolitiikkaa kohtaan. Jan Kotschackin mukaan heillä oli suomalaisina jotain yhteistä:
”He ovat hieman julkeampia näkemyksessään yleisöstä ja siitä, mitä sille halutaan antaa. Ehkä koska he ovat oikeasti maahanmuuttajia. He uskaltavat hyödyntää luovuuttaan.”
