Vallitseva pandemia on johtanut etä-työn nousuun ja kukoistukseen. Olen itse työskennellyt ilman toimistoa ja etänä koko urani ajan ja suhtaudun tähän kehitykseen erityisen myönteisesti – osin ympäristön takia mutta myös maaseudun elinvoimaisuuden ja selviytymisen kannalta.
Etätyöskentelyn yleistyminen on kuitenkin valitettavasti pahentanut entisestään ongelmaa, johon olen aiemminkin puuttunut tässä lehdessä. Nimittäin siihen että insinöörit, suunnittelijat, tutkijat, toimistobiologit ja luonnonsuojelubyrokraatit istuvat tietokonenäyttöjen ääressä tekemässä johtopäätelmiään käymättä kertaakaan luonnossa tai maastossa.
Pandemia on antanut näille niin kutsutuille tietotyöntekijöille jälleen yhden syyn jäädä toimistoihinsa. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei luonnosta ja sen tilasta voi saada kunnollista kokonaiskuvaa toimiston ikkunasta käsin.
Tuorein esimerkki etäsuunnittelun ongelmista on viime kesältä, jolloin tein pienen selvityksen ulkomaisen yhtiön Pohjanmaalle suunnittelemaa tuulivoimapuistoa varten. Kun metsää oli aikomus kaataa tuulivoimapuistoa varten ja Metsäkeskukselle tehtiin hakkuuilmoitus, kävi ilmi, että naapuripalstalla oli havaittu liito-oravia.
Totesin paikan päällä nopeasti, että liito-oravan aiemmat pesäpuut seisoivat nyt yksinäisinä pilareina muutaman vuoden ikäisessä taimistossa. Liito-orava oli siis kadonnut alueelta jo aiemmin, mutta tuulivoimapuistolle tarkoitetulla palstalla kasvoi hienoimpia luonnontilaisia metsiä, mitä olen koskaan nähnyt Pohjanmaalla!
Liki 150-vuotias koskematon metsä, jolla on merkittävä luonnonarvo. Jos tuulivoimala olisi sijoitettu sata metriä itään, se olisi voitu rakentaa taimistoon, jonne on kaiken lisäksi valmis metsäautotie.
Nyt vanha metsä oli kaadettu ja lisäksi täysin uusi tie oli räjäytetty ja rakennettu kivisen maaston poikki, mikä totta kai lisäsi töiden kustannuksia. Minua saattanut insinöörikin huomasi nopeasti, ettei kaikki kenties ollut mennyt niin kuin piti.
En ole nähnyt tämän tuulivoimahankkeen luontoselvityksiä, jos sellaisia edes on. Suunnittelijoilta oli kuitenkin jäänyt huomaamatta liito-oravien pesät, merkittävän luonnonarvon omaava metsä ja vaikeakulkuinen maasto. Asiantuntevan biologin lyhyt vierailu paikan päällä olisi taatusti saanut suunnittelijat harkitsemaan uudelleen.
Pohjanmaalle rakennetaan tällä hetkellä tuulivoimaloita huimaavaa vauhtia. En riippumattomana konsulttina voi esittää mielipidettäni siitä, onko tämä oikein vai väärin. Sen sijaan suhtaudun kriittisesti siihen, miten tuulivoimaloiden suunnittelu monissa tapauksissa toteutetaan täysin etänä näyttöruudun äärellä, pahimmassa tapauksessa ulkomailta käsin.
Suunnittelijoiden tärkeimmät perusteet tuulivoimaloiden sijoittamiselle ovat etäisyys asutukseen, lentokenttiin, olemassa oleviin luonnonsuojelualueisiin, muihin tuulivoimaloihin ja metsäautoteihin. Tuulivoimalat piirretään kartalle suurpiirteisesti näiden tietojen perusteella.
Kun on saatu aikaan pohjapiirros, joka täyttää lainsäädännön eri etäisyysvaatimukset, vaaditaan voimaloiden sijainnin muuttamiseksi tai tuulivoimahankkeen pysäyttämiseksi lähes mahdottomia.
Karu totuus Suomessa on nykyään, että jos tuulivoimapuisto ennättää ensimmäiseen suunnitteluvaiheeseen, se myös toteutetaan ennemmin tai myöhemmin, mahdollisesti joillakin vähäisillä kosmeettisilla muutoksilla. Tuulivoimaloita vastaan taistelevat ihmiset ponnistelevat siis kirjaimellisesti vastatuuleen.
