Paljon on vettä ehtinyt sadassa vuodessa virrata sillan ali. Ähtävänjoki on ollut tärkeä Esse Elektro-Kraftin sadan ensimmäisen vuoden aikana ja edelleen toimii merkittävän uusiutuvan sähköntuotannon lähteenä, sanoo Ulf Överfors, joka on kirjoittanut yhtiön historiikin Ljuset från Esse – Esse Elektro-Kraft 100 år.
Karolina Isaksson

Valoa Ähtävältä 100 vuotta

Esse Elektro-Kraft on nyt valaissut Ähtävää yli sata vuotta. Vastoinkäymiset ja ongelmat on ratkaistu periksiantamattomalla energialla.

Joukkorahoitusta ja vastuullista yritystoimintaa pidetään usein nykypäivän ilmiöinä ja suuren maailman vaikutteina. Molemmat ovat kuitenkin juurtuneet paikallishistoriaamme jo ainakin sadan vuoden takaa.

Ulf Överfors toteaa edellä mainitun historiikissaan Ljuset från Esse – Esse Elektro-Kraft Ab 100 år, joka julkaistiin v. 2021 lopussa. Överfors on tutkinut perin pohjin yhtiön arkistoja ja käyttänyt päälähteenä yhtiön hallituksen kokousten ja yhtiökokousten pöytäkirjoja, hyödyntäen samalla sanomalehtiä ja erityisesti Jakobstads Tidningiä (myöh. Österbottens Tidning).

”Kun työskentelin toimittajana JT:lle ja ÖT:lle, seurasin jatkuvasti Ähtävänjoen varren tapahtumia. Itse asiassa kirjoitin useimmat jokea koskeneet silloiset artikkelit. Julkaisimme 1980-luvulla yhdessä vaiheessa päivittäin artikkeleita Ähtävänjoesta ja Esse Elektro-Kraftista.”

Lehti uutisoi jo toukokuussa 1913 Ähtävän pitäjän seurantalolla pidetystä kokouksesta, jossa keskusteltiin sähköyhtiön perustamisesta. Tämä tapahtui kahdeksan vuotta ennen Esse Elektro-Kraftin tai kuten yhtiö mielellään itseään kutsuu EEKAB:in perustamista. Suunnitelmat kuitenkin raukesivat mm. ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen takia.

Hanke sai tammikuussa 1920 uutta tuulta alleen, minkä jälkeen perustettiin Överesse Såg- Kvarn- och Elektricitetsandelsbolag -osuuskunta. Samassa yhteydessä ostettiin Wärnån myllykoski 30 000 markalla, mikä vastaa nykyrahassa noin 12 000 euroa.

”Alfred Gunell, yksi alkuvaiheen avainhenkilöistä, oli tuonut Yhdysvalloista mukanaan osuuskuntamallin. Alku oli taloudellisesti hyvin vaikea, ja kun yhtiölle tuli rahapula, toimintaa yritettiin kaupata Ähtävän kunnalle. Kunnanjohto kieltäytyi, mikä ratkaisi sen, että yhtiö on pysynyt yksityisomistuksessa tähän päivään asti”, Överfors kertoo.

Osuuskunta muutettiin parin vuoden päästä osakeyhtiöksi, mutta alituinen taistelu talouden turvaamiseksi jatkui.

”Kun vesipula muuttui entistä ankarammaksi, johto päätti puhdistaa vesikourun jäästä vapaaehtoisvoimin ja nostaa vedenpintaa tiivistämällä vanhaa patoa”, ilmenee yhtiön hallituksen pöytäkirjasta helmikuulta 1925.

 

 

Ajan myötä sähkön kysyntä kasvoi, mutta sähkönjakelun ylläpito- ja laajennuskustannukset olivat korkeat ja kannattavuus alhainen. Muiden 1920-luvun sähköyhtiöiden tapaan ähtäväläisyhtiön oli vaikea ylläpitää sähköverkon jännitettä.

”Kuluttajien sähkön saatavuus vaihteli kovasti. Suurkuluttajat joutuivat vielä 1940-luvun alussa tarkistamaan sähkön saatavuuden ennen koneiden käynnistämistä. Sahalaitokset saivat sähköä halvemmalla, jos sahaus tapahtui yöaikaan. Myös Ähtävän räätäli lämmitti suuren silitysrautansa öisin”, Ulf Överfors kertoo.

Vielä 1960-luvun jälkipuoliskolla yhtiö palkkasi ulkopuolisia konsultteja selvittämään laajennuksia ja investointeja, mutta v. 1968 yhtiö rekrytoi toimitusjohtajaksi sähköinsinööri Holger Hemmingin. Hemming työskenteli toimitusjohtajana eläköitymiseensä v. 2008 asti. Hänet korvasi nykyinen toimitusjohtaja Ingvar Kulla.

”Holger Hemming oli yhtiössä ensimmäinen, jolla oli teknisen alan koulutus. Hän oli oikea henkilö johtamaan tarvittavaa nykyaikaistamista. Holger antoi merkittävän panoksen yhtiön kehittämiseksi”, Ulf Överfors kertoo.

 

Samalla kun Ähtävänjoki on toiminut yhtiön energianlähteenä, se oli myös useasti ollut riitojen kohteena. 1980-luvulla käytiin kiivasta keskustelua vesivoimaloiden ympäristövaikutuksista, mikä sai silloisen ympäristöministeri Kaj Bärlundin vierailemaan seudulla. Joen kalakanta on toinen kestoaihe, joka on viime vuosina päätynyt jälleen parrasvaloihin.

”Vesioikeudet ovat myös olleet kiperä aihe, jossa Ähtävän ja Lappforsin pitkä keskinäinen kilpailu on jälleen nostanut päätään. Yhtiö on koko olemassaolonsa ajan joutunut tasapainottelemaan ympäristönäkökohtien ja taloudellisen kannattavuuden välillä.”

EEKAB on kunnioittanut paikallisia juuriaan tukemalla useita yhteiskuntaa hyödyttäviä hankkeita. Alkuvuosina Marttojen kudontakursseille tarjottiin ilmaista sähköä, ja 1950-luvulla yhtiö auttoi ostamaan diakoniatyölle auton. Meidän aikanamme yhtiö on sponsoroinut niin kulttuuria kuin urheiluakin. Näkyvin esimerkki on Esse Elektro-Kraft Arena yhtiön pääkonttoria vastapäätä.

Tiivistettynä yhtiö on ensimmäisen sadan vuotensa aikana kohdannut vastoinkäymisiä ja ongelmia, joista se on selviytynyt ”periksi­antamattomalla energialla”, Överforsia lainaten. Överfors uskoo, että yhtiöllä on edessään vielä toiset sata vuotta.

”Suurten muutosten aikaa elävällä alalla on edessään monia haasteita. Esse Elektro-Kraft on kuitenkin varsin vankka yhtiö, jossa toimitaan määrätietoisesti omistuksen säilyttämiseksi”, Ulf Överfors sanoo.

TEKSTI: Johan Svenlin