”Propaganda” näkyy toisinaan jopa tv:n säätiedotuksissa: esim. SVT:n sääsivuilla on kesän aikana väitetty meidän liikkuvan kohti äärisäitä lämpöaaltoineen ja rankkoine sateineen. Asialla eivät ole ilmastoasiantuntijat vaan SVT:n säätoimittajat, mutta saman voisi kuulla kenen tahansa suusta.
Toimiessani vielä työelämässä eräs johtava ruotsalainen ilmastoasiantuntija ohjeisti meitä tavallisia meteorologeja hyödyntämään jokaista ”rankkaa myrskyä”, ”lämpöaaltoa” ja ”voimakasta sadetta” edistääksemme tiedotusvälineissä sanomaa, jonka mukaan ilmastonmuutoksen myötä ”nämä ilmiöt yleistyvät ja pahenevat”. Suurin osa meistä suhtautui närkästyneesti tällaiseen ohjailuun, mutta me olimmekin vanhempia ja vahvempia. Nuorempien meteorologien on hankalampi sanoa vastaan, sillä heillä on monta vuotta jäljellä eläkeikään.
Koin tämän itsekin työskennellessäni Isossa-Britanniassa. Labour-puolueen silloinen ympäristöministeri Chris Smith lähestulkoon haukkui meidät meteorologit pystyyn Royal Society -tiedeakatemian kokouksessa, koska emme olleet ”yksimielisiä” ilmastokysymyksestä.
Huomautimme hänelle, etteivät tiedemiehet ole koskaan olleet eivätkä tule koskaan olemaankaan yksimielisiä. He voivat tarjota poliitikoille ainoastaan enemmän tai vähemmän varman arvion. Poliitikkojen kuuluu sen jälkeen tehdä tämän arvion pohjalta poliittiset päätökset epävarmuudet huomioiden. Poliitikot eivät kuitenkaan tietämättömyyttään tai haluttomuuttaan tee omia päätöksiä vaan haluavat piiloutua tiedemiesten selän taa.
Mutta, joku kysyy, eikö meteorologien pitäisi hyvän asian puolesta tehdä kompromissi tieteellisen omantuntonsa kanssa ja tukea poliitikkoja?
Tätä voi pohtia moraalis-eettisenä kysymyksenä: onko oikein tinkiä omastatunnostaan ja valehdella hyvän asian puolesta?
Asiassa on toinenkin ongelma. Jos tiedemiehet suostuisivat poliitikkojen vaatimiin yksinkertaistuksiin, ne jäisivät pian faktojen jyräämiksi. Niinpä esim. ennustetta ilmaston lämpenemisestä seuraavan sadan vuoden aikana on kuvattu väittämällä jokaisen vuoden olevan edellistä lämpimämpi.
Mutta faktapohjaiset havainnot ja ilmastosimulaatiot osoittavat, että vuoteen 2116 saakka lämpötila laskee 5–15 vuoden kausina 20–30 vuotena. Lämpötilan seisahtuminen tai viilentyminen v. 2017–2025 ei näin ollen kiistäisi sadan vuoden ennustetta, mutta poliittisesti se olisi tuhoisaa. Maapallon lämpötilassa v. 1998 lähtien havaittu ”jarrutus” ei ole millään tavoin ristiriidassa globaalin lämpenemisskenaarion kanssa – asia on vain koettu näin.
Ilmastosimulaatioita tehdään huipputehokkaiden tietokoneiden globaaleilla matemaattisilla ilmakehämalleilla. Mallit ovat hyviä – mutta eivät tarpeeksi hyviä (vielä). Etenkin äärisääilmiöiden (mm. myrskytuulten ja rankkasateiden) simulointi on vaikeaa, sillä ne tapahtuvat lyhyenä aikana pienehköillä alueilla. Meidän tulisi siis suhtautua varauksella simulaatioihin, joiden mukaan myrskyt ja rankkasateet lisääntyvät. Lämpöaallot ja kylmät ilmarintamat ovat kiitollisempia, ja simulaatiot osoittavat lämpöaaltojen lisääntyvän ja kylmien ilmarintamien vähentyvän.
Mutta, joku taas kysyy, eikö lämpimämpi sää lisää suurienergisempien sääjärjestelmien riskiä niihin liittyvine voimakkaampine tuulineen ja sateineen?
Niin voisi luulla, mutta ilmakehä ei toimi niin yksinkertaisesti. Myrskysään energia ei esimerkiksi liity ensi sijassa lämpötilaan vaan sen horisontaaliseen ja vertikaaliseen vaihteluun. Ja maapallon kiistatta lämpimimmät alueet sijaitsevat aavikkovyöhykkellä 30. leveyspiirin paikkeilla, jossa on harvoin rankkasateita tai myrskyjä, koska siellä vallitsee lähinnä ”korkeapainesää”. Pelätyt trooppiset hirmumyrskytkään eivät ole lisääntyneet 1800- ja 1900-luvun vaihteesta.
Mutta kaikkein kiusallisinta on, että viimeksi kuluneen 50 vuoden (tai enemmän) aikana, jolloin lämpötila on selvästi noussut Pohjoismaissa, tuuleen ja sateeseen liittyvät äärisääilmiöt eivät ole pahenneet.
SMHI:n ilmastotietosivuilla www.smhi.se/klimatdata voi esimerkiksi tutkia tuulenpuuskien maksiminopeuden muutoksia 20 viime vuoden ajalta. Ei minkäänlaista muutosta.
Suuren mittakaavan tuulesta (geostrofinen tuuli) on tilastoja jo v. 1900 lähtien, ja esim. tilastot Ruotsin kenties tuulisimmalta Lounais-Götanmaan alueelta osoittavat, että keskituulen ja maksimituulen nopeus ja yli 25 m/s puhaltaneen tuulen esiintyvyys eivät ole lisääntyneet, pikemminkin vähentyneet. Rankkasateiden tilastoissa ei näy minkäänlaista merkkiä pitkän aikavälin vaihtelusta vuodesta 1900 lähtien.
Ihminen vaikuttaa ilmastoon, mutta nykyinen pelottelupropaganda sotii tarkoitustaan vastaan.
Anders Persson
Anders Persson työskenteli meteorologina SMHI:n operatiivisessa sääpalvelussa v. 1968–1983 ja sen jälkeen eri jaksoina ”Euroopan sääkeskuksessa” ECMWF:ssä (European Centre for Medium Range Weather Forecasts) Readingissa Englannissa, ”opettajinaan” lukuisat maailmankuulut tutkijat. Hänen meriitteihinsä sisältyy työskentely sekä Yhdysvaltain merivoimille (Kalifornian ilmatieteen osasto) että brittien puolustusministeriölle (Met Office -sääpalvelu). Jäätyään v. 2011 eläkkeelle hän on ollut kysytty luennoitsija mm. WMO-järjestössä (World Meteorological Organisation), Royal Meteorological Societyssa ja Venäjän valtiollisessa hydrometeorologisessa yliopistossa Pietarissa
Anders Persson on kirjoittanut useita kirjoja Suomen historiasta ja asunut jonkin aikaa Suomessa.
