Kesän lähilomailutrendin ansiosta Vanhan sataman Laivapihan kävijämäärät kasvoivat, ja monet ovat nyt nähneet Vegan kunnostustöiden viime aikaisen etenemisen.
”Meillä oli hyvä kesä, ja noin kolme neljäsosaa vierailijoista oli suomenkielisiä, mikä osoittaa Vegan herättävän kiinnostusta myös seutumme ulkopuolella”, kertoo Maria Lunabba, Vega-säätiön varapuheenjohtaja.
Hän korostaa, että Vega on mitä suurimmassa määrin kytköksissä Pietarsaaren seutuun vaikka onkin rakennettu Turussa.
”Puuvenerakentamisella on Vanhassa satamassa pitkät perinteet, ja haluamme esitellä seudun merihistoriaa täällä Laivapihalla.”
Vega myös kuvastaa Suomen taivalta köyhästä ja sodan runtelemasta maasta menestyväksi hyvinvointivaltioksi. Vega rakennettiin osana Suomen valtavia sotakorvauksia Neuvostoliitolle vuosina 1945–1952. Alus purjehti noin seitsemän vuotta sodan päättymisen jälkeen Turusta Tallinnaan, jossa siitä tuli koulukuunari neuvostoliittolaisille merimiehille.
”Suomen sotakorvausten täysimääräisestä maksamisesta Neuvostoliitolle tulee kahden vuoden päästä kuluneeksi 70 vuotta. Vega on ainut Suomessa säilynyt konkreettinen muisto siitä valtavasta taakasta, joka Suomelle sälytettiin rauhansopimuksessa.”
Siitä lähtien kun kovia kokenut alus hinattiin Tallinnasta Pietarsaareen 1990-luvun puolivälissä, Vega-hanke on ollut vastoinkäymisten ja pahanilmanlintujen reunustama maratonjuoksu. Aluksi suunnitelmana oli aluksen kunnostaminen merikelpoiseksi, mutta ajan myötä tavoite ymmärrettiin epärealistiseksi.
”Säätiön sääntöjen mukaan Vega tuli entisöidä purjehduskuntoon, mutta v. 2012 muutimme sääntöjä siten, että Vegasta tehdään maissa oleva näyttelylaiva.”
Muutoksen myötä säätiön hallitus hylkäsi alkuperäisen tavoitteen koko laivan entisöimisestä alkuperäiseen kuntoonsa. Sen sijaan alusta pyritään nyt esittelemään kolmena osana siten, että osat ilmentävät aluksen elinkaaren eri vaiheita.
Keula näyttää aluksen rakenteen, jossa varhainen liimapalkkitekniikka korvasi perinteiset yhtenä kappaleena veistetyt kaaripuut.
”Puisia laivoja ei juurikaan enää rakennettu, joten rakentajat ottivat tässä käyttöönsä liimapalkkitekniikan, joka oli vielä niihin aikoihin suhteellisen uusi menetelmä.”
Aluksen keskiosa kuvastaa Vegan rappiotilaa, johon se joutui seistyään 20 vuotta ilman huoltoa Tallinnassa.
”Alus oli erittäin huonossa kunnossa, kun saimme sen tänne. Pelkästään vuosien varrella kertyneen irtaimiston tyhjääminen vei kaksi vuotta. Irtaimisto on nyt säilössä, ja sitä voidaan esitellä eri näyttelyissä.”
Aluksen peräpuoli restauroidaan alkuperäiseen kuntoon. Sen kunnostaminen vaatii eniten työtä, jota mm. Museovirasto rahoittaa.
”Olemme myös onneksemme voineet palkata pitkäaikaistyöttömiä puuseppiä valtion työllistämisrahalla. Se on ollut tärkeää töiden edistymiselle, vaikka saammekin pitää heitä vain vuoden kerrallaan.”
Vega-säätiöllä on nyt seitsemän koko- tai osa-aikaista työntekijää. Seuraava virstanpylväs on rahoituksen haaliminen esittelyhallin toteuttamiseksi. Hallin tulee olla tarpeeksi iso Vegaa varten ja toimia museona. Tavoitteena on hallin valmistuminen v. 2025 mennessä.
”Vega on ainutlaatuinen osa maamme historiaa, ja toivomme saavamme tukea sekä yksityisiltä että julkisilta rahoittajilta esittelyhallin rakentamiseen”, Maria Lunabba sanoo.
TEKNISET TIEDOT
Pituus, runko 43,57 m
Pituus, suurin (ml. kokkapuu) 51,70 m
Leveys 9,10 m
Syväys 3,45 m
Purjepinta-ala, eri versioina 715/822/834/840 m²
Pääkone 3-syl. June-Munktell 225 ahv
Nopeus koneella 7,5 solmua
Nopeus purjeella 8,0 solmua
Miehistö 50 henkeä
Lähde: Vega-säätiö
