Suomen uusi hallitus astui virkaan kesäkuussa. Energia-ala on aina ollut vahvasti politisoitunut, mikä on aivan luonnollista, sillä energia-asioilla on suuri ja moniulotteinen merkitys Suomen turvallisuudelle, huoltovarmuudelle, hyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle.
Energiaratkaisut ovat tärkeitä myös siirtymässä fossiilivapaaseen yhteiskuntaan, mikä onkin ollut aiempien hallitusohjelmien painopisteenä. Uudessa hallitusohjelmassa heijastuu turvallisuus- ja huoltovarmuusnäkökohtien merkityksen kasvu Ukrainan sodan myötä.
Säätövoiman puute, eli kun tuuli ja aurinko tuottavat liian vähän sähköjärjestelmämme ylläpitämiseen, on pitkään ollut ongelma, johon ei vieläkään ole löydetty ratkaisua. Ongelma kärjistyy sitä mukaa kun tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoa laajennetaan.
Olkiluoto 3 -ydinreaktori on kompensoinut Venäjän siirtokapasiteetin menetystä. Fingridin taajuusohjattuja reservejä on viime vuosina laajennettu, mutta ne on tarkoitettu ainoastaan nopeaa ja lyhytkestoista tehonsäätöä varten, kun sähköjärjestelmän taajuus poikkeaa 50 Hz:istä. Akkuvarastot toimivat tässä erinomaisesti.
Muita ratkaisuja kuitenkin tarvitaan tehoalijäämän kestäessä tunteja tai vuorokausia. Teknisesti ottaen asia on helppo ratkaista kaasuturbiineilla tai dieselvoimaloilla, jotka voidaan kytkeä nopeasti tehontarpeen mukaan. Kun käyttötunteja on vähän, polttoaineella ei ole juurikaan merkitystä päästöjen tai kustannusten suhteen. Tarkoitusta varten voidaan käyttää myös biopolttoainetta. Tärkeimmät kriteerit ovat alhaiset investointikustannukset käytettävissä olevaa tehoa kohden, mahdollisuus nopeaan käynnistykseen ja taattu saatavuus.
Sähkömarkkinamallistamme puuttuu toistaiseksi kannustin tällaisia laitoksia varten, minkä takia nykypäivänä meillä on järjestelmässämme tehovajaus. Fingridillä on entuudestaan käytössään muutama kaasuturbiini, mutta niiden teho ei riitä sähköjärjestelmän turvaamiseksi.
Erilaisista kapasiteettimekanismeista on pitkään keskusteltu ratkaisuna teho-ongelmaan. Pohjoismaat ovat suurelta osin yhtä mieltä siitä, että kapasiteettimekanismit ovat tarpeellisia.
Paras ratkaisu, teoreettisesti, on periaatteiden yhteinen määrittely eurooppalaisella tasolla. Se edellyttää pitkää prosessia, jos se on edes mahdollista. Sen takia mekanismit todennäköisesti saavat lopullisen muotonsa kansallisella tasolla ja näin ollen vaihtelevat maiden välillä. Vaarana on, että sähkömarkkinoille syntyy vääristynyttä kilpailua.
Vetytaloudella voi olla tässäkin roolinsa. Nordic Hydrogen Route, Pohjanlahteen suunniteltu vetyputkisto, voi vetykaasun kuljettamisen lisäksi saada tärkeän roolin suurena vetyvarastona eli energiavarastona. Kerromme hankkeesta lisää tässä julkaisussa.
Kapasiteettimekanismien sisällyttäminen Suomen energiamarkkinamalliin vaatii huolellista työtä. Se ei saa vaikuttaa kielteisesti nykyisiin tuotantomuotoihimme, joissa investointipäätökset on tehty päätöksentekohetkellä vallinneiden edellytysten mukaan. Tässä poliitikkojemme tulee kuunnella energia-alaa tarkasti.
Tuore hallitusohjelma sisältää lauselman kapasiteettimekanismeista. Toivotaan, että hallitus pystyy jättämään hankalan alun taakseen ja ryhtymään työhön, jota varten se on nimitetty.
