Todistimme perjantaina 5. tammikuuta sähkön uutta hintahuippua: vuorokauden keskimääräinen spot-hinta oli 90 senttiä/kWh (ilman alvia), noin kymmenkertainen verrattuna nykyisten toistaiseksi voimassa olevien ja kiinteähintaisten sopimusten keskihintaan. Spot-hinta oli koko tammikuussa keskimäärin 10,6 senttiä/kWh, mikä ei ole millään tavoin korkea tai poikkeava, vaan vastaa suunnilleen kiinteähintaisten sopimusten tasoa.
Monet ovat nostaneet tämän perjantain kauhuesimerkiksi siitä, mitä sähkömarkkinat voivat merkitä spot-sopimuksen allekirjoittaneille asiakkaille. Sen sijaan useinkaan ei puhuta niistä päivistä, jolloin sähkö on lähes ilmaista. Tiedotusvälineille vinkiksi, että ne voisivat vertailla spot-hintoja ja kiinteää hintatasoa pitkällä aikavälillä todellisen asiakkaan näkökulmasta.
Keskimääräinen spot-asiakas, jolla on jonkinlainen mahdollisuus vähentää kulutustaan kalleimpina tunteina, maksaa painotetun hinnan, eli 10–20 % alle spot-hinnan. Tällaisella asiakkaalla on melkein aina alhaisempi sähkön hinta kuin kiinteähintaisen sopimuksen solmineella asiakkaalla.
Miksi hinta oli niin korkea 5. tammikuuta? Koko Suomea vaivanneen pitkän -30 asteen pakkasjakson takia sähkönkulutus kasvoi päivästä toiseen, sillä rakennusten julkisivut muuttuivat yhä kylmemmiksi. Fingrid ilmoitti 4. tammikuuta kiristyneestä tehotilanteesta, ja samana iltapäivänä julkaistiin spot-sähkön huutokaupan tulos seuraavalle vuorokaudelle.
Suomalaiset ottivat Fingridin viestin tosissaan ja käyttivät kriittisinä tunteina noin 1 000 MW vähemmän sähköä kuin ennustettiin. Markkinat eivät olleet ”rikki”, vaan ne toimivat niin kuin niiden on tarkoitus toimia. Lisää tästä s. 38–39.
Ennakoitavan, säästä riippuvaisen tehon alijäämä oli suurin yksittäinen syy sähkön korkeaan hintaan 5. tammikuuta. Tästä alijäämästä on tullut yhä vakavampi ongelma sitä mukaa kuin ennakoitavaa, valtaosin fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvaa tuotantoa on suljettu. Hintahuippuja vielä isompi huolenaihe on sähkön riittävyys; voimme tulevaisuudessa joutua ottamaan käyttöön kiertäviä sähkökatkoksia tai pahimmassa tapauksessa blackoutin.
Säästä riippumattoman energian puute on synnyttänyt energia-alalla ja työ- ja elinkeinoministeriössä keskusteluja kapasiteettimekanismeista. EU on näyttänyt vihreää valoa tällaisen mekanismin käyttöönotolle kansallisella tasolla.
Perusajatuksena on, että mekanismi luo taloudellisia edellytyksiä investoinneille sääolosuhteista riippumattomaan uuteen energiaan. Tämä puuttuu nykyisestä markkinamallista. Kustannukset tulevat tavalla tai toisella kaikkien sähkönkuluttajien harteille.
Tätä mekanismia laadittaessa on tärkeää huolehtia siitä, ettei se vaikuta kielteisesti nykyisiin tuotantomuotoihin, joiden investointipäätökset on tehty päätöksentekohetkellä vallinneiden olosuhteiden perusteella. Poliitikkojemme tulee kuunnella energia-alaa tarkkaan, jos he haluavat mekanismin auttavan – ei heikentävän.
Tiesittekö muuten, että Herrforsin uusi sovellus (s. 55) mahdollistaa älykkään ohjauksen, optimoi sähkölaskun ja auttaa pienentämään Suomen tehovajetta ja kasvihuonekaasupäästöjä?
